Ruotsalaisen YK diplomaatti Folke Bernadotten auto noin puoli tuntia murhan jälkeen vuonna 1948 Jerusalemissa
Terrorismin (latinankielisestä sanasta terror, “kauhu”) määrittely on vaikeata. Vanha viisaus on, että “toisen terroristi on toisen vapaustaistelija”. Yleensä terrorismi on yksilön tai ryhmän harjoittamaa suunnitelmallista väkivaltaa, jonka tarkoitus on viranomaisten uhkaamiseen ja yleisöön kohdistuvan pelon avulla vaikuttaa päätöksentekoon. Terrorismia esiintyy oikeastaan niin kauan, kuin väkivaltaiseen toimintaan halukkaat yksilöt ja ryhmät kokevat terrorin ainoaksi vaikutus mahdollisuudekseen. Siksipä, jotta ymmärtäisimme terrorismia, sitä on tarkasteltava historiallisten esimerkkien valossa.
Palestiinan selootit
Yksi hyvä esimerkki ovat vaikkapa palestiinan alueella toimineet selootit, jotka taistelivat antiikin roomalaisia vastaan. Selootit kuvittelivat elävänsä maailmanlopunaikoja ja oikeamielisten selviytyvän tulevasta kaaoksesta. Joiksi he itsensä luonnollisesti laskivat. Nämä fanaattiset juutalaiset ottivat sitten panttivankeja saadakseen vankilassa istuvia tovereitaan vapaaksi, murhasivat roomalaisia ja myös roomalaisten kanssa yhteistyötä tekeviä juutalaisia.
Juutalaisten ahdinkoa pahensi se, että eri palestiinalaisryhmittymät kääntyivät toisiaan vastaan. Roomalaisten kuuluisa “hajota ja hallitse” -strategia alkoi purra. Seloottien virhearvio vuoden 66 kansannousun tuloksista johti kapinan kukistamiseen, sekä suunnattomaan juutalaisväestön vainoamiseen, että myös Jerusalemin temppelin ryöstöön ja hävitykseen.
Vielä nykyäänkin Palestiinassa toimivien fanaattisesti uskonnollisten ryhmien toimintatavat olivat olemassa jo 2.000 vuotta sitten. Samoin terrorismia vastaan taistelevan valtion, tässä tapauksessa Rooman, kovat otteet, sotilaallinen ja diplomaattinen häikäilemättömyys, sekä peräänantamattomuus.
Kumouksellinen sota
Kumouksellinen sota, joka on yksi sodankäynnin muoto, on laaja toimintatapojen kokonaisuus, joka käsittää toisiinsa tiiviisti integroituneita poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia, sotilaallisia ja psykologisia tapoja ja menetelmiä. Kumouksellinen sota on siis hallitsevaa valtaa vastaan suunnattu valtakunnan alueella käytävä taistelu, jota osa maan asukkaista käy joko ulkopuolisen tuen turvin tai ilman sitä, päämääränään riistää valta maan alueella tai ainakin lamauttaa sen harjoittaminen. Kumouksellinen sota on luonteeltaan sisällissota ja siihen sisältyvät sodankäynnin sotilaalliset tavat ovat sissisota ja liikkuva, säännöllinen sodankäynti.
Terrorismilla on kumouksellisen sodan rakenteessa keskeinen rooli. Terrorismi on itse yhteiskunnan kannalta merkittävin ase, koska se kohdistuu suoraan väestöön ja siten vaikuttaa väestön kannanottoihin ja asennoitumiseen sotaa ja sitä käyviä osapuolia kohtaan. Koska terrorismi ei varsinaisesti ole sotilaallinen menetelmä, vaan kohdistuu sotanäyttämöksi joutuneisiin väestömassoihin, se on samalla käyttäjänsä kannalta psykologisesti ja moraalisesti arveluttava ja vaarallinen menetelmä.
Jokaisessa kumouksellisessa sodassa ja sissisodassa väestö voidaan jakaa pieneen kannattajajoukkoon, pieneen vastustajajoukkoon ja suureen, neutraaliin enemmistöön. Koska sodan käynnistämiseen tarvittava valiojoukko eli kaaderit ovat jo aatteen takana, muodostuu enemmistöön ja pieneen vastustajajoukkoon kohdistuva terrorismi sodan alkuvaiheen näkyvimmäksi ilmiöksi.
Terrorismilla on viisi toisiinsa liittyvää käyttötarkoitusta, eli 1) moraalin lujittaminen kumouksellisen liikkeen sisällä, 2) kumouksellisen liikkeen demonstroiminen väestön keskuudessa, 3) väestön eristäminen hallintokoneistosta, 4) vastavoimien eliminoiminen ja 5) vastapuolen provosoiminen terrorismiin yleisen turvattomuuden tunteen lisäämiseksi väestön keskuudessa.
Terrorismi ja väestön kannatus liittyvät erottamattomasti yhteen sen vuoksi, että terrorismi mahdollistaa väestön uudelleen organisoimisen ja väestön uudelleen organisoiminen on massojen mobilisoinnin perusedellytys.
Terrorismi ei olennaisesti ole silmitöntä siviili-ihmisten murhaamista, sabotaasia ja yleistä epäjärjestyksen ja turvattomuuden aikaansaamista. Terrorismi on erittäin yksilöllinen ase, kuten Algeriassa ja Vietnamissa on nähty. Terrorismi valitsee synkronoidusti ajan, paikan ja kohteen kokonaistilanteen ja paikallistilanteen puitteissa. Terrorismi käyttää menetelminään yksilömurhia, kidnappauksia, joukkomurhia, pommiattentaatteja, sabotaasia, kidutusta, kiristystä, tuhopolttoja, lyhyesti sanoen kaikkia niitä lukemattomia keinoja, millä ihmiset saadaan pelästymään, taipumaan terrorisoijan tahtoon ja vaikenemaan.
Terrorismi on poliittinen ase, koska se kohdistuu väestöön, sodan poliittiseen päämäärään. Terrorismi on taloudellinen ase, koska sillä voidaan aikaansaada taloudellisia menetyksiä vastapuolen leirissä. Terrorismi on psykologinen ase, koska se indoktrinoinnin tavoin tähtää ihmisten sielujen voittamiseen. Terrorismi on sotilaallinen ase, koska se avaa tien sissisodalle.
Terrorismi voidaan toimintamuotojensa ja kohteidensa perusteella jakaa kahteen suureen lajiin: 1) sokeaan ja 2) valikoivaan terrorismiin.
Sokea terrorismi kohdistuu suureen väestön massaan, jossa kohteet määräytyvät niiden haavoittuvuuden ja tavoitettavuuden mukaan. Tämän vuoksi edullisia sokean terrorismin kohteita ovat kaikki sellaiset paikat, joissa ihmisiä on yhtäaikaisesti runsaasti koolla – julkiset rakennukset, rautatie- ja linja-autoasemat, katukahvilat, puhetilaisuudet, tori, urheilutilaisuudet jne.
Valikoiva terrorismi valitsee kohteensa niiden merkityksen ja yhteiskunnallisen aseman mukaan. Tarkoituksena on katkaista hallinnolliset siteet ja eristää väestö nimenomaan paikallisesta hallinnon virkamiehistä. Valikoivan terrorismin päätarkoituksena on näin ollen luoda edellytykset kumouksellisten organisaatioiden soluttamiselle ja perustamiselle fyysisesti ja psykologisesti turvattomaan asemaan jääneen väestön keskuuteen.
Ranskalaisen upseerin murha Algerian itsenäisyyssodassa. Valikoivaa terrorismia.
Kumouksellisen sodan monipiirteisistä kasvoista terrorismi edustaa niiden julmimpia ja ehdottomimpia puolia.
Europol luokittelee terroriteot viiteen eri kategoriaan.
Jihadistinen terrorismi
Etnonationalistinen ja separatistinen terrorismi
Vasemmistolainen ja anarkistinen terrorismi
Oikeistolainen terrorismi
Yhden asian liikkeet
Terrorismi onkin oikeastaan metodi, jota useimmat väkivaltaiset järjestöt hyödyntävät jossakin vaiheessa tavoitellessaan päämääräänsä.
Gazassa vallassa oleva Hamas teki 7. lokakuuta 2023 verisen iskun Israelin puolelle. Oikeastaan se laajensi hetkeksi aluettaan, lähettämällä iskuryhmiään ja kaadereitaan Gazaa ympäröiville alueille Israelilta kaapatuilla ajoneuvoilla. Joidenkin tietojen mukaan Hamasin onnistui valloittaa Israelin asevoimilta myös neljä tukikohtaa Gazan ympäriltä. Tämän jälkeen se vetäytyi kuoreensa ja jäi odottelemaan Israelin kostoiskua kaappaamiensa panttivankien kanssa. Tapettuaan iskuryhmien osallistujat Gazan ympäriltä Israel sitten hääti siviilit pohjoisesta Gazasta (lähde tai kuole) ja jäi moukaroimaan Hamasia ja sen kaappaamia panttivankeja.
Eihän Palestiinan/Israelin ongelmaan oikeastaan ole, kuin yksi ratkaisu, eli poliittinen ratkaisu. Yhden valtion ratkaisu, tai kahden valtion ratkaisu. Karvoineen päivineen.
Folke Bernadotte, jonka autosta on kuva puoli tuntia hänen murhansa jälkeen, oli välittänyt uuden Israelin valtion ja arabien välisessä kiistassa, joka käytännössä tarkoitti sotatilaa. Folke Bernadotte kuoli äärisionistisen Lehi ryhmän terrori-iskussa luoteihin 17. syyskuuta 1948 illan suussa Jerusalemin juutalaisessa kaupunginosassa. Murhaa oli yritetty jo aiemminkin Heprealaisen yliopiston lähellä. Luoti osui silloin auton renkaaseen, jolloin Bernadotte oli sanonut: "En pidä säännöttömistä joukoista, enkä siitä, että minua ammutaan."
Toisella kertaa isku onnistui ja samassa terrori iskussa sai surmansa myös ranskalainen YK-tarkkailija eversti Seriot. Folke Bernadotte sai kahden miehen konepistoolien sarjatulessa kuusi osumaa ja Seriot peräti 17 osumaa. Ruotsalainen kreivi oli kuollessaan 53 vuotias.
Folke Bernadotte tiesi tehtävänsä vaarat, sillä hän oli Palestiinaan lähtiessään antanut ohjeet hautajaistensa järjestelyistä. Toisen maailmansodan loppupuolella Bernadotte oli ryhtynyt työskentelemään Saksassa olevien keskitysleirivankien hyväksi. Hän kävi vuoden 1945 aikana saksassa useita kertoja ja keskusteluissa Heinrich Himmlerin kanssa hänen onnistui pelastaa 19.000 keskitysleirivankia kuolemasta. Hän siis tiesi minkälaista oli neuvotella vaarallisista asioista, vaarallisissa paikoissa ja vaarallisten ihmisten kanssa.
Ehkäpä ruotsalainen Folke Bernadotte, joka siis toimi YK:n neuvottelijana Palestiinan kysymyksessä, koettiin vaaralliseksi ja kokeneeksi neuvottelijaksi konfliktin alkuaikoina, eli vuonna 1948. Murhan tehnyttä terroristi ryhmää johti myöhempi Israelin pääministeri Jitzhak Shamir.
Petteri Sortes
