Harrastukseni vuosien varrella
Poikasena, joskus 10-vuotiaana, minulle tuli silloin tällöin sarjakuvalehtiä, Hopeanuoli ja Mustanaamio. Taisipa olla Zoom lehtikin. Isosisko (sisarpuoli) taisi kerran lahjoittaa vuosikerran syntymäpäivälahjaksikin. Joskus kauan, kauan sitten. Kolusin myös antikvariaateissa ja luin paljon SciFiä ja Fantasiaa. Ihan naperona (hyvin nuorena) muistan käyneeni jossain divarissa ja myyjä kertoi minulle, että oli laittanut minulle sivuun joitakin Masi lehtiä, kun minulla oli tapana niitä etsiä ja ostaa. Kävin myös usein Rikhardinkadun kirjastossa lainaamassa kirjoja. Edullinen ja hyvä harrastus.
Vanhempi tyttäreni toi minulle tämän vuoden keväällä tuliaisiksi ranskanmaalta kaksi varsinaista klassikkoa. Kaksi englanninkielistä Tinttiä, eli The Black Island ja Tintin in Tibet. Upeaa painotyötä ja loistavat värit.
Naperona ollessani vanhemmat ostivat minulle kerran hyvin ajalleen tyypillisen polkupyörän. Taisi olla Raleigh Chopper.
Kerran, ollessani jo koulussa, ryntäsin kuin Pikku Myy kotiin ja törmäsin mattokääröön ja lensin pää edellä päin neliskulmaista puu jakkaraa ja tietysti sen terävään kulmaan. Osuma oli silmäkulmassa, sentti silmän yllä. Äiti oli ollut siivoamassa. Verta tuli kuulemma valtoimenaan ja jouduin pika pikaa lastensairaalaan tikattavaksi. Jakkaran kulma tunkeutui luuhun saakka. Sentti alemmaksi, niin silmä olisi mennyt.
Eihän se ainoa kolhu naperona ollut. Olin kerran katsomassa jotain urheilutahtumaa isän kanssa ja istuimme puisen katsomon ylimmällä rivillä. Selän takana oli puinen lauta tukena. Tukihan se isää, mutta minä olin vielä niin lyhyt, että nojatessani taaksepäin, putosin selkä edellä alas katsomosta. Kivihän siellä tietysti oli odottamassa, joten pika pikaa Auroran lastensairaalaan ja toipumaan. Henki sentään säilyi.
Yhden kesätyöpaikan tuloilla ostin kerran meille yhden ensimmäisistä mikroaaltouuneista. Sitä piti tietysti testata. Laitoin kananmunan mikroaaltouuniin ja ensin se sihisi tai suhisi jonkin aikaa... Tämän jälkeen räjähti uunissa. Tuloksena kauhea sotku ja mädän kananmunan haju. Pitihän se kokeilla, kun käyttöohjeissa kiellettiin!!
Sijoitus äänentoistolaitteistoon
Joskus -80 luvun puolessavälissä innostuin kuuntelemaan enenevästi musiikkia ja sitten suorastaan hifistelemään. Ostinkin itsellenii tanskalaiset Bang & Olufsenin hifi laitteet, BeoMaster 3000, BeoCord 2000, Beogram 3000 ja luonnollisesti Bang & Olufsenin kaiuttimet. Toki ostin myös Bang & Olufsenin uuden uutukaisen CD soittimen. Jossakin vaiheessa reissasin lisäksi Keravalle ja ostin yhdeltä raskaan hifin harrastajalta Kossin elektrostaattiset aikansa huippukuulokkeet. Rahaa meni kokonaisuudessaan PALJON, mutta tulihan hyvät laitteet, eikä CD levyjä kuunnellessa enää kuulunut niitä vinyylin rätinöitä. Olin silloin jo Postipankissa työssä ja henkilökuntalainaa nostaessani minulta kysyttiinkin, että olinko ostamassa itselleni autoa, en ollut, vaan ostin hifilaitteiston. Harkinnassa oli toki ollut myös uusi "aikanauris", kävin katselemassakin Rolexin kelloja, mutta päädyin investointipäätöksessäni kuitenkin Bang & Olufseniin. Niistä olikin iloa moneksi vuodeksi. Rahalla saa ja hevosella pääsee, kuten joku vanha sanonta toteaa.
-80 luvun loppupuolella ajattelin, että voisi alkaa harrastaa ampumista. Pitipä sitten liittyä SMY:n jäseneksi, eli Suomen Metsästysyhdistys ry:n, joka siihen aikaan pyöritti Viikin ampumarataa. Jäsenyys edellytti kahta suosittelijaa, johon lupautui kaksi Postipankkilaista, jotka kuuluivat SMY:n. Taisi olla vuonna 1988, luulisin. Kauan siitä kuitenkin on.
Soittelin ja etsinkin sitten hyvää pienoiskivääriä ja päädyin reissaamaan junalla Savonlinnaan ja menin Aseseppä Löppösen luokse ja ostinkin hänen vanhan Suomen Leijona pienoiskiväärinsä. Se on edelleenn käytössäni. Lujaa ja tarkkaa laatua Suomesta. Kestää sukupolvelta toiselle. Samoihin aikoihin, tai jonkin verran aikaisemmin olin liittynyt myös reserviläisjärjestöön jäseneksi.
Muistuupa yksi asia mieleen kaukaa nuoruudestani, se oli joskus -80 luvun loppupuolella. Kun jotakin vähän kalliimpaa suunnittelee hankkivansa, niin kannattaa ehdottomasti tutustua aiheeseen ja tuotteeseen. Olin käymässä aikoinaan Urheiluase Oy:ssä Helsingissä ja harkitsin yhtä tuotetta, mutta se oli käytetty ja hinta korkea. Pyysin saada nähdä sitä, myyjä kieltäytyi. Oli muutenkin happamen tuntuinen. Olin kahden vaiheilla. Ensinnäkään ei niitä ihan joka paikassa myyty. Lupapaperi oli kyllä taskussa ja rahoitus kunnossa, mutta pakkoko sitä on ostaa, kun ei lähemmin saa katsoakaan, eikä hintakaan ollut ihan kohdallaan. Löppönenhän myi Savonlinnassa samaan hintaan uusia. Sanoin myyjälle, että pitänee mennä sitten Savonlinnaan käymään. Onhan se tuttu kaupunkikin. Isä sitten ajoi minut Savonlinnaan ja menimme Aseseppä Löppöselle ja tein ostoksen siellä. Tuote oli uusi, palvelu suurenmoisen savolaista ja hintakin kohtuullisempi, kuin käytetyllä tuotteella Helsingissä. Eihän se toki halpa ollut, mutta hyvää ei saa halvalla.
Joskus -90 luvun alkupuolella kävin ostamassa Mikonkadun Renlundilta Itä-Saksalaisen Suhl Haenel MLG 550 kilpailmakiväärin. Se on minulla edelleenkin käytössä ja on pysynyt edelleen tarkempana, kuin ampujansa. Uskomattoman hyvä, kestävää ja käytännöllistä laatua. Näillä kivääreillä onkin voitettu arvokilpailuissa maailmanmestaruuksia vielä -80 luvulla.
Postipankin kuntosaliaika
Postipankissa ollessani, joskus -80 luvun loppupuolella aloin käydä pankin kuntosalilla yleensä aamuisin ennen työn aloittamista. Huomasin, että käytäntö sopi minulle. Otin aina mukaan myös jonkin oman cd levyn ja laitoin sen sitten kuntosalilla soimaan. Kukaan ei kertaakaan vastustellut sitä. Oikeastaan hiukan kummallista, koska ainahan siellä oli myös muita treenaamassa. Toisaalta aamulla kuntosalilla pyöri pitkälti sama porukka vuosikaudet. Ostin siihen aikaan hyvin paljon uusia cd levyjä. Levyt ovat edelleen tallella ja autossa on niitä hyvä kuunnella, kun ajelee hiukan pidemmälle. Parasta musiikkiahan on tehty nimenomaan -80 ja -90 luvuilla. Ettäs tiedätte! Pankin kuntosali oli Unioninkadun kellarikerroksissa ja oli täynnä Davidin laitteita. Ajoivat ihan asiansa. Se oli muuten hyvin tehokasta! Menin ensin kuntosalille, sitten suihkuun ja siitä hissillä kerrokseen ja kipin kapin työhuoneeseeni. Kun sitten katselin pöytäni ääressä käsiäni, niin ne joskus vielä tärisivät rankan treenin jälkeen. Kävin kuntosalilla vuosien ajan ja penkiltä nostamani painot nousivat 130 kiloon asti. Homma edellytti vain sen, että tulin töihin tuntia aikaisemmin. Oi niitä aikoja.
Postipankilla oli myös ilma-aserata, joka oli välillä Pasilassa ja välillä Unioninkadun kellarikerroksessa. Harrastustilat olivat Pankilla Penningin ansiosta, joka oli Pankin harrastekerho, suorastaan hyvät.
Olin alkanut pelaamaan Tennistä isäni kanssa joskus -80 luvulla. Pelasimme kesät talvet kerran viikossa Myllypuron ja Laajasalon tennishallissa. Penningillä taas oli vuoroja Merihaan palloiluhallissa ja kävin siellä muutaman kerran pelaamassa jotakuta pankkilaista vastaan Penningin vuorolla.
Yhteen aikaan tuli ostettua useampia hiukan erilaisia mailoja. Yhden vanhan Kennexin mailan myin, vai lahjoitinko, en muista tarkkaan, isosiskon (siskopuolen) miehelle. Hänkin oli kiinnostunut siihen aikaan tenniksestä.
Kerran mennessämme pelaamaan Laajasalon palloiluhallissa, törmäsimme sattumalta lentopallojoukkuueeseen, joka oli ollut harjoittelemassa. Minä olen melkein 190 cm pitkä, joten en kovinkaan montaa kertaa tunne itseäni lyhyeksi. Siinä, kun lentopallojoukkue käveli ohi, jokainen vöhintään kaksi metriä, niin tunsihan sitä itsensä lyhyeksi. Suorastaan tumpiksi.
Elokuvat
-80 luvun loppupuolella ja -90 luvulla kävin paljon myös elokuvissa eri elokuvateattereissa. Iso kangas, mahtava äänestoisto ja popcornit ovat hyvä yhdistelmä, jonka kruunaa elokuva. Silloin tällöin kävin myös pienemmissä elokuvateattereissa katsomassa vähän haasteellisempia elokuvia, kuten vaikkapa Henry Lee Lucas - sarjamurhaaja tai Colonel Chabert.
Skotlantilainen mallasviski
Jossakin vaiheessa -80 luvulla ostin perinteisen whiskykarahvin ja whiskylasit "elämän veden" eli "uisge beathan" oikeanlaiseen nauttimiseen. Jokunen vuosi sitten tilasin ruotsista myös ajanmukaiset whiskylasitkin.
Kävin myös jonkin aikaa Postipankin ampumakerhon kanssa, koska Penningillä oli siellä vuoro varattuna, kerran viikossa Albertinkadun ampumaradalla.
Tuntuu siltä, että olin Penningin ampumaseuran toiminnassa yksi harvoista lattiatason pankkitoimihenkilöistä. Kärjistetysti voi sanoa, että -80 ja -90 luvuilla pankkimaailmassa miehet olivat johtajia ja naiset toimihenkilöitä. Paitsi muutama minun kaltainen tilastotuholainen. Albertinkadun ampumaradalla, missä kävimme ampumassa, kävikin silloin tällöin ulkomaalaisia asiakkaita tai yhteistyö kumppaneita. Kerrankin muutama (brittejä?) kovasti pällisteli Governmenttiani.
Viikin ampumaradalla tuli käytyä niin kauan, kuin Viikin ampumarata oli yleensä olemassa. Rata kuitenkin suljettiin ja jotkut yksinkertaiset ihmiset luottivat silloin poliitikkojen lupauksiin, että korvaava rata saataisiin tilalle. Joku aluerakentaja rakensikin sitten alueen taloja täyteen ja ansaitsi varmaan ison kasan rahaa. Uutta rataa ei kuitenkaan ole saatu tilalle. Eikä varmaan saadakaan. Poliitikkojen lupauksiin ei voi yleensäkään luottaa. Santahaminan radoista olisi pitänyt, tai olisi voinut kehittää eri lajien kesken ampumakeskuksen, kuten eräs kenraali lupaili joskus kauan, kauan sitten, joululahjana harrastajille. Siitähän olisi hyötynyt sekä puolustusvoimat, että harrastajat. Niin ei kuitenkaan ole käynyt. Kun SMY menetti Viikin ampumaradan, niin ampumaurheilun merkitys romahti Helsingin seudulla. Viikin ampumaradalla pystyi ampumaan kaikilla asetyypeillä, vaikkapa 300 metrin kivääriradalla. Oi niitä aikoja.
Snorkkeli
Myöhemmin pankin jälkeen huomasin, että uiminen on mukavaa, etenkin, kun käyttää snorkkelia. Silloin ei tarvitse huolehtia hengityksestä ja voi kroolata, kuin torpedo. Sehän hoituu snorkkelin kautta. Kesällä järvissä ja silloin tällöin Pirkkolan uimahallissa tuli käytyä.
Yhdessä vaiheessa tuli vähän myöhemmällä iällä pyöräiltyä useammankin kesän, kun ostin Itäkeskuksesta Marin hybridipyörän. Siis retkipyörän ja maastopyörän yhdistelmä. Sitä tuli vuosia käytettyä, nyt se kyllä taitaa ruostua puhki lämmittämättömässä varastokomerossamme.
Olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja erityisesti sotahistoriasta ja jo varhaisteiniikäisenä lainasin kirjastosta Montgomeryn "Sodankäynti kautta aikojen"-kirjan varmaan pariin otteeseen ja luin sen kannesta kanteen. Se teki minuun valtavan vaikutuksen. Niinpä, nyt vanhemmalla iällä ostin sen omaksi vuosi pari sitten netti antikvariaatista.
Joskus kymmenisen vuotta sitten tilasin Ancient Warfare lehden ja jonkin aikaa tuli myös Medieval Warfare lehti. Hyviä lehtiä molemmat, mutta antiikin maailma kiinnostaa jostakin syystä enemmän. Toki piti hiukan säästää rahaakin.
Koska pidän elokuvista ja sarjoista niin DVD:n ja BlueRayn myötä niitä alkoi kertyä hyllyyn satoja ja satoja. Nyt, kun on suoratoistopalveluita käytössä, ei uusia DVD levyjä ole tullut hankittua. Katsottavaa kuitenkin riittää yllin kyllin.
Jossakin vaiheessa ostin netin kautta puolen tusinaa erilaista Bumerangia ja huomasin, että bumerangin heittelyhän on varsin hauskaa puuhaa. Yksi bumerangi on eksynyt teille tietämättömille, mutta muut ovat edelleen tallessa.
Joskus olen miettinyt, onko opiskelu ollut minulle harrastus? Olen edennyt opiskelussa vuosien ja vuosikymmenien aikana ja aina on löytynyt jokin mahdollisuus etenemiseen ja itsensä kehittämiseen. Ehkä se on ollut kuitenkin enemmänkin jatkuvaa opiskelua, itsensä kehittämistä, tiedon nälkää, eikä niinkään pelkkä harrastus.
Petteri Sortes
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti