lauantai 18. toukokuuta 2024

Poliittinen salamurha

 




Poliittinen salamurha  

 

Poliittiset salamurhat ja niiden yritykset ovat sinänsä harvinaisia Euroopassa. Nyt Slovakian pääministeri Robert Ficoon kohdistui äskettäin salamurhayritys, kun 71-vuotias mies ampui häntä kohti useita kertoja.  

 



Ennen Ficon salamurhayritystä Euroopassa on tällä vuosituhannella yritetty murhata kuusi poliittista johtajaa. Tämän vuosituhannen ainoa onnistunut valtionjohtajaan kohdistunut salamurha tapahtui Serbiassa maaliskuussa 2003.  

 

Maan länsimielinen pääministeri Zoran Dindic oli lähdössä tapaamaan Ruotsin ulkoministeriä Anna Lindhiä, kun häntä ammuttiin vastapäisen rakennuksen katolta. Dindic kiidätettiin sairaalaan, jossa hän kuoli tuntia myöhemmin.     

 



Pääministeri Olof Palmen salamurha vuonna 1986 jätti koko Ruotsiin haavan, joka ei ole vieläkään sulkeutunut. Tämän jälkeen tapahtunut ulkoministeri Anna Lindhin joutuminen puukotuksen uhriksi NK tavaratalossa Tukholmassa 10. syyskuuta 2003 järkytti sitäkin enemmän.   

 



Epäonnistuneista salamurhayrityksistä tunnetuimpia ovat kohdistuneet Ranskan presidentti Jacques Chiraciin, Georgia presidentti Mikheil Saakasviliin ja Yhdysvaltain presidentti George W. Bushiin sekä Alankomaiden kuninkaalliseen perheeseen.  

 

Chiracia kohti ammuttiin Ranskan kansallispäivänä pidetyssä paraatissa 2002. Saakasvili ja Bush puolestaan seisoivat puhujakorokkeella Georgian pääkaupungissa Tbilisissä toukokuussa 2005, kun heitä kohti heitettiin käsikranaatti. Se ei tosin lauennut sytyttimessä olleen vian takia, joten presidentit selvisivät attentaatista hengissä ainoastaan hyvällä onnella.  


Vuonna 2009 hollantilainen mies ajoi autollaan kovalla vauhdilla päin Alankomaiden kuningatarta Beatrixia, kruununprinssi Willem-Alexanderia ja muita kuninkaallisen perheen jäseniä kuljettanutta autoa kesken paraatin. Kuusi juhlapäivän katsojaa sai surmansa miehen ajettua autollaan heidän ylitseen ja myös teon tekijä kuoli.     

 



Espanjan pääministeri Jose Maria Aznaria kuljettanut lentokone taas yritettiin ampua ohjuksella alas Etan toimesta 2001. Kosovon presidentti Ibrahim Rugova puolestaan yritettiin murhata pommi-iskussa 2005 Pristinassa.  

 

Joten onhan näitä ollut ihan viime vuosinakin.  

 

Salamurhat ovat yksi vanhimmista politiikan välineistä. Rooman valtakunnan loppuvaiheissa salamurhista tuli vähitellen hyväksytty keino parantaa omaa asemaansa tai vaikuttaa politiikan kulkuun.  

 

Poliittinen väkivalta sinänsä sisältää monen tyyppisiä väkivaltatekoja, joiden tarkoituksena on aiheuttaa fyysisiä, psykologisia tai symbolisia vahinkoja ihmisille tai omaisuudelle poliittisiin, yhteiskunnallisiin tai kulttuurisiin muutoksiin vaikuttamiseksi tai niiden vastustamiseksi.  

 

Poliittista väkivaltaa ovat esimerkiksi ihmisiin kohdistuvat hyökkäykset, omaisuuteen kohdistuvat vahingonteot, räjäytykset, ammuskelut, ihmisryöstöt, panttivankien ottaminen, lentokone- ja laivakaappaukset, korkean profiilin murhat (kuten valtionjohtajien ja johtavien poliitikkojen murhat) ja polttoitsemurhat.  

 

Poliittista väkivaltaa voivat harjoittaa niin valtio kuin ei-valtiolliset toimijatkin. Valtion harjoittamaa poliittista väkivaltaa toteuttavat usein armeija tai poliisi, ja siihen voi kuulua mielenosoitusten tukahduttaminen, kidutusta ja joukkomurhia. Kylmän sodan aikana Neuvostoliitto salamurhasi korkean profiilin loikkareita. Nykyinen Venäjä taas länteen loikanneita Putinin poliittisia vastustajia. Yhdysvallat yritti useasti CIA:n johdolla murhata Fidel Castron ja Israelin Mossad puolestaan murhasi monia palestiinalaisjohtajia Euroopan eri maissa.  

 

Ei-valtiollisten toimijoiden suorittama poliittinen väkivalta voi olla hyvin järjestäytynyttä, tai järjestäytymätöntä, kuten katumellakat.  

 

Poliittinen väkivalta on käsitteenä kulttuurisidonnainen. Joitain väkivallantekoja voidaan eri lähtökohdista kutsua joko vastarinnaksi tai terrorismiksi. Loppujen lopuksi voittaja määrittelee sen, että mikä on vastarintaa ja mikä taas terrorismia.    

 

Terrorismi voidaan toimintamuotojensa ja kohteidensa perusteella jakaa kahteen suureen lajiin, eli sokeaan ja valikoivaan terrorismiin.  

 

Näistä valikoiva terrorismi valitsee kohteensa niiden merkityksen ja yhteiskunnallisen aseman mukaan.  

 

 

Petteri Sortes