Reissu Kreikan Kos saarelle 21.6. - 28.6.2024
Lensimme perjantaina 21.6. Kreikkaan Kos saarelle. Suora lento Helsingistä Kosille kesti noin 3 tuntia 30 minuuttia. Lensimme Tjäreborgin lomalle JetTimen Boeing 737:llä.
Joskus –90 luvulla, kun olin matkalla USA:ssa ja lensin 737:llä (toki eri versio) USA:n sisäisellä lennolla, oli ohjaamon ja matkustamon välillä vain verho. Nyt siinä oli metallinen turvaovi. Maailma on kovasti muuttunut muutamana menneenä vuosikymmenenä. Kone oli mielestäni nousussa ja laskussa hiukan kovaääninen. Lensimme nimittäin myös paluumatkan samalla koneella. Lentoemännät olivat Suomen kielisiä.
Laskeuduimme sitten Kosin lentoasemalle nimeltään “Hippokrates”, joka ei ole kovin iso (mikä on hyvä asia), mutta toki kesäsesongin aikana hyvin ruuhkainen. Lentokoneelta oli bussikuljetus terminaaliin.
Tjäreborgin bussikuljetuksella (noin tunnin ajomatka) meidät sitten kuljetettiin hotelliimme nimeltään Kipriotis Maris. Huomasin taas, että turistibussien kuskit ovat oikeastaan kaikkialla maailmassa erittäin taitavia. Hotelliltamme on noin 250 metriä lähimpään rantaan. Hotellimme oli All-Inclusive, eli tarjolla oli aamiainen, lounas, päivällinen ja välipalat. Nälkä ei päässyt yllättämään koko loman aikana.
Ruokapuoli oli järjestetty hotellissa erinomaisesti, koska ruokailuissa oli joka päivä erilaisia teemoja. Lisäksi oli satsattu kovasti lähiruokaan, eli tuotteet olivat tuoreita. Oli myös erillinen oliivi- ja myös juustopöytä. Tilaa oli ravintolassa paljon, eli pöytiin pääsi jonottamatta. Erinomaista.
Uima-allas oli iso ja sopivan syvä, mutta valitettavasti altaaseen meni vain tikkaat sieltä täältä, mutta heikkojalkaisille sopivia portaita ei ollut ollenkaan. Valitettavasti.
Läheisellä uimarannalla oli laverit ja eräänlaiset pyöreät aurinkosuojat suojaamassa auringonottajia auringon paahteelta. Ranta vain oli valitettavan kivinen, joten se haittasi jonkin verran.
Kosilla ollessamme ei ollut onneksi enää sellaisia yli 40 Celsius asteen tappohelteitä, kuin oli ollut muutama viikko aikaisemmin. Silloin oli tuntunut, että turisteja kuoli Kreikassa kuin kärpäsiä. Lämpötila oli nyt noin +30 Celsius asteen tienoilla. Hotellihuoneissa oli hyvä ilmastointi. Eli ne olivat, kuin olisi mennyt jääkaappiin.
Meillä oli huone alimmassa kerroksessa, mikä oli oikein hyvä asia. Jonkin verran pyöri pieniä ötököitä terassilla (Olisivatko olleet pieniä muurahaisia? En tiedä).
Kunnon hiekkainen hiekkaranta oli vajaan puolen tunnin taksimatkan päässä ja elämys itsessään. Ongelma vain on, että Kosilla, johtuen siitä, että se on pieni saari, on rajallinen määrä takseja ajossa. Kun kaikki turistit haluavat samaan aikaan takseja, niin ruuhkahan siinä syntyy. On toki myös paikallisbusseja, mutta niitä menee ehkä kerran tunnissa, tai kerran kahdessa tunnissa. Paikallisbussin hinta oli 1 euro ja 60 senttiä suuntaansa.
Kreikan ja Kosin ihanuuksiinhan kuuluu, että vessanpönttöön ei voi pudottaa käyttämäänsä vessapaperia, mutta siihenkin tottuu ajan kanssa. Hanavedestä taas suositellaan, että sitä ei käytetä juomavetenä.
Ajoimme parina aamuna taksilla keskustaan ja kävimme mauste ja oliivi ostoksilla. Jotain matkamuistojakin tuli ostettua.
Ilman ilmastointia olisi nukkuminen ollut hankalaa. Viikon mittaan alkoikin jonkinlaista nuhaa esiintyä porukalla. Huone oli nimittäin hyvin kylmä ilmastoinnin jäljiltä.
Tjäreborgilla oli suomenkielinen palvelu minimissään tai oikeastaan täysin olematon, eli viikon aikana opas kävi hotellissamme kerran, eikä hän tietenkään puhunut suomea sanaakaan. Ainoastaan “skandinaviaa” ja englantia. Selvisimme englannilla. Nykyään ei myöskään ole enää esimerkiksi menneiden aikojen matkatoimistojen kansioita hotelleissa. Niissähän kerrottiin aina erilaisia asioita matkakohteesta ja toimiston järjestämistä retkistä. Toki niissä oli myös puhelinnumerot oppaille. Sekä myös neuvoja paikallisista tavoista ja kotkotuksista. Kuten vaikkapa juomavedestä, tai vaikkapa vessasta ja vessapaperin käytöstä. Ajat toki muuttuvat.
Pitihän sitten lomakin lopettaa ja puhelimeen tuli viesti, että bussi nro 4 tulee hakemaan porukkaa silloin ja silloin. Bussi tulikin ja mukana oli myös opas, joka ei taaskaan puhunut muuta, kuin “skandinaviaa” ja englantia. “O tempora, o mores” (oi aikoja, oi tapoja).
Paluulennon Lensimme JetTimen Boeing 737:llä ja törmäsimme siellä sattumalta vanhaan naapuriimme, joka oli lentokoneessa lentoemäntänä. Hän oli kohtalaisen kauan sitten asunut miehensä kanssa samassa taloyhtiössä kuin mekin. Maailma on tosiaan pieni paikka.
Petteri Sortes
