UPI:n seminaari 14.5.2025 Pikkuparlamentissa: “NATO and the Middle East”
Tänään olin hyvin mielenkiintoisessa UPI:n seminaarissa Pikkuparlamentissa, joka käsitteli aihetta “NATO and the Middle East”. Siis Nato ja lähi-itä. Seminaariin pääsi klo 9.30 jolloin oli kahvitarjoilu. Klo 10.00–12.00 oli sitten itse seminaari. Turvatarkastus oli edelleen yhtä tiukka, kuin edellisessäkin UPI:n tilaisuudessa Pikkuparlamentissa kolmisen viikkoa sitten. Lippis, takki, kävelysauvat, vyö, avaimet hihnalle ja itse kävelin sitten metallinpaljastimen läpi. Avaimet olivat kuitenkin unohtuneet taskuun, joten kävelin vielä toisenkin kerran metallispaljastimen läpi. Tilaisuus oli, niin kuin edelliselläkin kerralla, alakerran luentotilassa.
Meidät toivotti tilaisuuteen tervetulleeksi UPI:n Olli Ruohomäki ja itse paneelin avasi hyvin suurlähettiläs Klaus Korhonen. Pääesiintyjänä oli Silvia Colombo, joka on tutkijana Nato Defence Collegessa.
Paneelikeskustelussa teemana oli “What role for NATO in the Middle East”. Keskustelijoina olivat Olli Ruohomäki, Juha Mäkelä, Susanna Dahlgren, Toni Alaranta ja Iro Särkkä.
Tilaisuuden päätti UPI:n johtaja Hiski Haukkala. Tilaisuus kesti hyvin mielenkiintoiset kaksi tuntia.
Kun ajatellaan NATO:a ja lähi-itää, sekä myös pohjois Afrikkaa, niin sieltä on tullut NATO:lle monta epäonnistumista. Sitten vaikkapa Libyan interventio ja Gaddafin kukistuminen, sekä siitä seurannut kaaos, joka on edelleen voimissaan. Tai Afganistanin miehitys ja Talebanin kukistaminen, sekä sitä seurannut kaaosmainen vetäytyminen ja Talebanin nouseminen uudelleen valtaan. Entäpä Arabikevät ja monet kansannousut? Kuten vaikkapa Syyrian kansannousu ja sitä seurannut sisällissota, sekä Assadin kukistaminen sen seurauksena.
Toisaalta länsimailla on näissä arabimaissa nykyään hyvin huono maine. Israelin toimien ansiosta niissä ajatellaan, että on olemassa kaksoisstandardit Ukrainassa ja Gazassa käytäviin konflikteihin. Johtuuko se uskonnosta tai ihon väristä, vai molemmista? Kukapa tietää. Toista siis tuetaan ja toisia saa tappaa ilman sen suurempia seurauksia.
Taustalla on siis nykyiset konfliktit Ukrainassa ja Gazassa. Mahdollinen epäjärjestyksen kasvaminen Syyriassa ja NATO:n yhteistyöverkostot lähi-idässä. Myös kasvavat puolustus investoinnit euroopassa antavat mahdollisuuksia kehittää yhteistyötä myös lähi-idässä eri maiden kanssa.
Toisaalta eri mailla on, kuten vaikkapa Turkilla, erilaiset turvallisuusuhat ja -ympäristö. Myös ratkaisut näihin ongelmiin voivat olla erilaisia eri NATO-maissa. Turkkihan on oikeastaan tasapainoillut esimerkiksi Ukrainan kysymyksessä, koska se on myynyt vaikkapa drooneja Ukrainalle, mutta tehnyt samalla kauppaa Venäjän kanssa koko ajan.
Taustalla on myös varjo ja maine kolonialismin ajoilta. Tosin se on kuulemma jo hämärtymässä menneisyydeksi. Puhetta oli myös arabimaiden ruohonjuuritason kansalaisten ja sen eliitin mielipiteistä ja asenteista, jotka eroavat paljon toisistaan.
Tosin sillähän ei ole näissä autoritaarisissa maissa juurikaan merkitystä, edellyttäen, että ei tule arabikevään kaltaisia mullistuksia.
Tilaisuudessa mietittiin myös Turkin asemaa NATO:ssa ja yleensä lähi-idässä. Sehän on nouseva alueellinen suurvalta, joka kuuluu NATO:on. Se on myös tärkeä tukija Syyrian uudelle hallinnolle, kun tavoitellaan vakaampaa Assadin jälkeistä Syyriaa.
Turkilla on myös tilaisuus tehdä kannattavaa liiketoimintaa, koska sillä on nykyään laaja ja innovatiivinen puolustustarviketeollisuus. Koska Syyrian sisällissodan aikana sen armeija ja kalusto (joka oli pääasiassa 20-30 vuotta vanhaa NL:n aikaista rautaa) tuhottiin käytännössä kokonaan, niin luonnollisesti uutta materiaalia pitää saada tilalle.
Kun Turkki tukee Syyrian uutta hallintoa, sekä avustaa sitä varustamaan armeijansa uudestaan, niin esiin nousee myös kysymys Israelista, joka ei halua naapureikseen muita, kuin sitä heikompia tai yleensä hyvin heikkoja ja hajanaisia valtioita. Sotilaallisesti vahva ja vakaa valtio naapurina on sille kauhistus. Sehän miehittää parasta aikaakin alueita Libanonista ja Syyriasta, eli esimerkiksi rajakysymykset ovat auki naapurimaiden välillä.
NATO:n tavoitteena on ensisijaisesti ennalta ehkäistä konflikteja. Toisaalta, jos konflikti sitten syttyy alueella, joka on hyvin turbulenssi, niin kriisin hallinta nousee esiin. Mainittiinpa keskustelussa myös Martti Ahtisaaren perustama CMI Crisis Management järjestö. Se on asia, jonka Suomi voi tarjota NATO:lle ja EU:lle.
