Verikosto
Kuvassa on Korsikalainen Vendetta veitsi. Teksti on: "Che la mia ferita sia Mortale". Eli: "Olkoon vammat, jotka aiheutan, kuolettavia".
Verikosto (italiaksi vendetta) on loukkausten kostamista loukkaajan koko suvulle. Keskitetyn oikeusjärjestelmän kehittyminen poisti verikoston, mutta sitä esiintyy silti edelleen.
Kun keskitetty valtiokoneisto puuttuu tai rapautuu, niin jokainen joutuu puolustamaan itse itseään, jolloin vastaväkivallan uhka toimii tehokkaana suojautumiskeinona. Jos murha tapahtuu, niin uhrin suku joutuu kostamaan teon tekijälle tai tämän suvulle.
Nykypäivänä “ydinsateenvarjo” toimii itse asiassa samanlaisella logiikalla. Kostoiskun ennaltaehkäisevä pelotevaikutus.
Verikosto itseasiassa hylättiin jo noin 700-luvulla eaa. arkaaisen ajan Kreikassa. Sen tilalle otettiin kaupunkivaltion asukkaiden yhdessä organisoimat vastatoimet murhaajaa vastaan. Murhaajasta tehtiin saastunut eli henkipatto.
Murhaa alettiin pitää rikoksena koko yhteisöä vastaan, ei pelkästään uhrin sukulaisille kuuluvana asiana. Solonin aikana säädettiin antiikin Kreikassa kirjoitettu laki, johon rikokset ja rangaistukset oli kirjattu.
Germaaninen laki tarkoittaa eri germaanikansojen lakeja ajanjaksona, joka alkoi, kun nämä kansat joutuivat ensi kerran kosketuksiin roomalaisten kanssa, päättyen siihen, kun heimolait muuttuivat kansallisiksi laeiksi. Tämän takia monet pohjoismaiden 1100-luvun lakikokoelmat muistuttavat Visigoottien 500-luvun lakeja.
Laki ja lainsäädäntö
Laki on suvereenin lainsäätäjän hyväksymä säädös. Muodollisessa mielessä laki on lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytty säädös, kun taas sisällöllisessä mielessä laki on kaikkia oikeusalamaisia velvoittava yleinen sääntö. Laajemmassa merkityksessä lailla voidaan myös tarkoittaa lainsäädäntöä tai voimassa olevaa oikeutta yleisesti.
Laki on keskeinen ja ikivanha valtion keino ohjata yhteiskuntakehitystä ja ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia. Perinteisesti lait ovat syntyneet ihmisyhteisössä vakiintuneista tavoista, jotka ovat muodostuneet tapaoikeudeksi ja tämä oikeus on ilmaistu suullisessa tai kirjallisessa muodossa.
Germaaniset lait
Germaaniset lait olivat luonteeltaan arkaaisia joissa suvulla oli keskeinen merkitys. Oikeudellisia ja muita yhteisiä asioita käsiteltiin vapaiden miesten kansankokouksilla eli käräjillä. Oikeudenkäynneissä käytettiin jumaltuomioita sekä asianosaisten ja heitä tukevien myötävannojien valoja.
Yhteisöä vastaan tehdyistä rikoksista, kuten petoksesta, murhasta tai varkaudesta, rangaistiin lainsuojattomuudella, jonka kansankokous määräsi. Kuka tahansa sai sen jälkeen surmata lainsuojattoman.
Yksilöä vastaan tehdyistä rikoksista, kuten tappo tai ryöstö, seurasi verikosto, mikäli tekijä ja rikoksen uhri kuuluivat eri sukuihin. Lopulta verikostot kiellettiin, kun kuninkaan valta kasvoi frankkien valtakunnassa. Verikosto katsottiin kuninkaan säätämän rauhan rikkomukseksi, josta kuningas myös rankaisi.
Keskusvallan asema
Verikostojen määrä siis väheni, kun keskusvallan asema ja rooli kasvoi. Kun keskusvallan asema on heikko tai olematon, myös verikostojen määrä kasvaa. Se toki edellyttää sukujen ja klaanien olemassaoloa, eli muinaisuudessa ei ollut mahdollisuutta olla niin sanottu “yksinäinen susi” tai “sinkku”. Selviytyminen edellytti vahvaa sukulaisuussuhdetta.
Taustalla on myös valtion väkivaltamonopoli, että ainoastaan valtiolla ja sen edustajilla on oikeus käyttää väkivaltaa ja pakottamista yhteiskunnassa. Tämä periaate on keskeinen osa modernia valtiota ja se tarkoittaa, että yksilöillä tai muilla ryhmillä ei ole oikeutta käyttää väkivaltaa, vaan se on tarkoitettu valtiolle. Väkivaltamonopoli on tärkeä osa oikeusvaltiota, joka pyrkii estämään anarkiaa ja suojelemaan kansalaisten oikeuksia. Käsite liittyy myös kysymyksiin valtion legitimiteetistä, väkivallan käytön rajoista ja kansalaisten suhteesta valtioon.
Kyllähän verikostoa toki esiintyy edelleenkin, mutta se on keskittynyt yhteisöihin, jotka eivät ole sulautuneet ympäröivään yhteiskuntaan (tai ovat siitä erillisinä) ja sen oikeusjärjestelmään.
7.2.2026 Petteri Sortes
