Reissu Saimaa Holiday Clubiin 12.7.2024 - 19.7.2024 ja reissu Siilinjärven kylpylähotelli Kunnonpaikkaan 19.7.2024 - 22.7.2024

Reissu Saimaa Holiday Clubiin 12.7.2024 - 19.7.2024 ja reissu Siilinjärven kylpylähotelli Kunnonpaikkaan 19.7.2024 - 22.7.2024 

 

Ajoimme Holiday Club Saimaalle Porvoon moottoritien kautta Kouvolaan ja sieltä Lappeenrantaan. Saimaan Holiday Club on Rauhan alueella Lappeenrannassa, aivan Imatran ja Imatran kylpylän lähellä.  

 

Pysähdyimme matkalla syömään hampurilaiset Lappeenrannan Lappeen uudessa Prismassa olevassa Hesburgerissa. Tämän jälkeen jatkoimme perille Saimaan Holiday Clubiin.  

 

Paritalo oli siisti ja moderni, sisältäen muun muassa ilmalämpöpumpun, joka oli helteellä todella tarpeeseen. Kortteerimme lähellä oli myös paikan hiekkaranta ja jonkin matkan päässä myös Holiday Clubin vastaanotto ja perinteinen kylpylähotelli. Siellä söimme muutaman kerran myös maittavan aamiaisen. Kylpylä oli tosin minun mielestäni pimeähkö viihdekylpylä, jossa vallitsi kaaos ja epäjärjestys, joten varsinainen uiminen ei ollut siellä mahdollista. Minun mielestäni uima-altaiden pitäisi olla vakiona suorakaiteen muotoisia. Tosin makuja on tässä asiassa monenlaisia.   

 

Hiekkarannalla tuli otettua aurinkoa ja vedessäkin tuli käytyä. Lämmintä oli.  

 

Kortteerimme lähellä, pienen ajomatkan päässä Imatralla oli myös erikoinen keskittymä, jossa olivat paikkakunnan isoimmat myymälät, kuten Prisma, Citymarket, Tokmanni, Puuilo, Rajamarket, JYSK ja niin edelleen, sekä useita liikenneympyröitä. Erikoinen keskittymä, joka on luullakseni syntynyt Venäläisten ja Venäjän kaupan varaan, jota ei siis enää juurikaan ole.     

 

Kävimme myös katsomassa Imatran kuuluisaa valtionhotellia ja Imatran vielä kuuluisampaa koskea, kun se Finlandian voimalla päästettiin valloilleen. Koskeen on kuulemma historian hämärässä hypännyt moni Pietarin aatelinen sydänsurujensa, tai muuten vain epätoivon vallassa. Silloin, kun olimme vielä Suomen suuriruhtinaskunta, eikä siitä loppujen lopuksi ole edes niin kovin kauaa.  

 

Kun koskinäytös ja Finlandian soittaminen oli alkamassa, ajoi sillan kumpaankin päähän linja-auto poikittain tielle. Turvallisuuskin oli huomioitu.

Heräsimme perjantaina 19.7. jo klo 7 ja pakkasimme auton ja ajoimme aamiaiselle Holiday Clubin kylpylähotellissa olevaan ravintolaan. Tämän jälkeen suuntasimme moottoritielle ja ajoimme Lappeenrannan ohi ja suuntasimme sitten kohti Mikkeliä. Parikymmentä kilometriä Mikkelin jälkeen on Siiskosen kotileipomo ja pysähdyimme sinne limsa ja bulla tauolle. Ostimme samalla tuliaisbullan myös perhetutulle, jota tapaamaan ajoimme seuraavaksi. Hänellä on kesämökki vähän Leppävirralta eteenpäin. Yllätystapaaminen ei kuitenkaan onnistunut, kun hän ei ollut paikalla, joten jätimme tuliaispitkon oven vieressä olevalle tuolille.  

 

Varkauden jälkeen on myös Warkaudenportti, mutta siellä ei valitettavasti ollut enää sitä kirjakauppaa, jossa olen vuosien varrella käynyt usein ostoksilla, kun ohi olemme ajaneet. Naisväki jäi kaipailemaan siellä ollutta laukkumyymälää. Maailma muuttuu.     

 

Tämän jälkeen jatkoimme köröttelyä kohti Kuopiota ja pysähdyimme seuraavaksi IKEA kauppakeskus Matkuksessa. Naisväki kävi siellä ostoksilla ja minä odottelin kauppakeskuksen ulkopuolella, pääasiassa autossa istuskellen.  

 

Seuraavaksi siirryimme taas Kuopion moottoritielle ja ajoimme suoraan Siilinjärvellä sijaitsevaan kylpylähotelli Kunnonpaikkaan. Kunnonpaikassa on erinomainen ruoka ja kylpylässä kunnon suorakaiteen muotoiset uima-altaat, joten uiminenkin on siellä mahdollista. Kylpylä on kokonaisuudessaan hyvin valoisa ja avara. Myös Osmanni höyrysauna on hyvä. Uimarantana on kunnollinen hiekkaranta, joka ei syvene äkkijyrkästi ja siellä käydessämme vesi oli kuin “linnunmaitoa”. Siispä nyt tuli sitten snorklattuakin. Valitettavasti vesi oli kuitenkin sameaa ja tummaa, eikä pohjaan kunnolla nähnyt. Ahdin maailma jäi siis piiloon.  

 

Tulipa sitten myös Kuopion torilta ostettuja Partasen karjalanpiirakoita (riisi- JA perunapiirakoita) ja muikkukukkoa maisteltua. Olivat herkullisia! Erityisesti Partasen perunapiirakat. 

Maanantaina 22.7. kävimme aamiaisella ja lähdimme ajamaan kotiin päin. Matkalla pysähdyimme kotileipomo Siiskosella vähän ennen Mikkeliä ja tankkasimme limsaa ja bullaa. Samalla ostimme muovikassillisen Siiskosen leipää, muun muassa kuuluisaa tomaattileipää kotiin vietäväksi.  

 

Pysähdyimme paluumatkalla vielä Vierumäen kohdalla Vierumäen Matkakeitaalla ja ostimme jäätelöt. Parkkipaikka oli aivan täynnä, mutta löytyi siellä vielä paikka yhdelle autolle. Paikalla ollut kouluikäinen nuoriso ihmetteli kovasti hanaa, joka näytti leijuvan ilmassa ja valuttavan vettä.  

 

Tämän jälkeen ajoimme suoraan kotiin.  

 

 

Petteri Sortes 

 

 

Reissu Kreikan Kos saarelle 21.6. - 28.6.2024

 

Reissu Kreikan Kos saarelle 21.6. - 28.6.2024 

 

Lensimme perjantaina 21.6. Kreikkaan Kos saarelle. Suora lento Helsingistä Kosille kesti noin 3 tuntia 30 minuuttia. Lensimme Tjäreborgin lomalle JetTimen Boeing 737:llä. 

Joskus –90 luvulla, kun olin matkalla USA:ssa ja lensin 737:llä (toki eri versio) USA:n sisäisellä lennolla, oli ohjaamon ja matkustamon välillä vain verho. Nyt siinä oli metallinen turvaovi. Maailma on kovasti muuttunut muutamana menneenä vuosikymmenenä. Kone oli mielestäni nousussa ja laskussa hiukan kovaääninen. Lensimme nimittäin myös paluumatkan samalla koneella. Lentoemännät olivat Suomen kielisiä.  

 

Laskeuduimme sitten Kosin lentoasemalle nimeltään “Hippokrates”, joka ei ole kovin iso (mikä on hyvä asia), mutta toki kesäsesongin aikana hyvin ruuhkainen. Lentokoneelta oli bussikuljetus terminaaliin.  

Tjäreborgin bussikuljetuksella (noin tunnin ajomatka) meidät sitten kuljetettiin hotelliimme nimeltään Kipriotis Maris. Huomasin taas, että turistibussien kuskit ovat oikeastaan kaikkialla maailmassa erittäin taitavia. Hotelliltamme on noin 250 metriä lähimpään rantaan. Hotellimme oli All-Inclusive, eli tarjolla oli aamiainen, lounas, päivällinen ja välipalat. Nälkä ei päässyt yllättämään koko loman aikana.  

 

Ruokapuoli oli järjestetty hotellissa erinomaisesti, koska ruokailuissa oli joka päivä erilaisia teemoja. Lisäksi oli satsattu kovasti lähiruokaan, eli tuotteet olivat tuoreita. Oli myös erillinen oliivi- ja myös juustopöytä. Tilaa oli ravintolassa paljon, eli pöytiin pääsi jonottamatta. Erinomaista.  

 

Uima-allas oli iso ja sopivan syvä, mutta valitettavasti altaaseen meni vain tikkaat sieltä täältä, mutta heikkojalkaisille sopivia portaita ei ollut ollenkaan. Valitettavasti.  

 

Läheisellä uimarannalla oli laverit ja eräänlaiset pyöreät aurinkosuojat suojaamassa auringonottajia auringon paahteelta. Ranta vain oli valitettavan kivinen, joten se haittasi jonkin verran.

Kosilla ollessamme ei ollut onneksi enää sellaisia yli 40 Celsius asteen tappohelteitä, kuin oli ollut muutama viikko aikaisemmin. Silloin oli tuntunut, että turisteja kuoli Kreikassa kuin kärpäsiä. Lämpötila oli nyt noin +30 Celsius asteen tienoilla. Hotellihuoneissa oli hyvä ilmastointi. Eli ne olivat, kuin olisi mennyt jääkaappiin.  

 

Meillä oli huone alimmassa kerroksessa, mikä oli oikein hyvä asia. Jonkin verran pyöri pieniä ötököitä terassilla (Olisivatko olleet pieniä muurahaisia? En tiedä).  

 

Kunnon hiekkainen hiekkaranta oli vajaan puolen tunnin taksimatkan päässä ja elämys itsessään. Ongelma vain on, että Kosilla, johtuen siitä, että se on pieni saari, on rajallinen määrä takseja ajossa. Kun kaikki turistit haluavat samaan aikaan takseja, niin ruuhkahan siinä syntyy. On toki myös paikallisbusseja, mutta niitä menee ehkä kerran tunnissa, tai kerran kahdessa tunnissa. Paikallisbussin hinta oli 1 euro ja 60 senttiä suuntaansa.   

 

Kreikan ja Kosin ihanuuksiinhan kuuluu, että vessanpönttöön ei voi pudottaa käyttämäänsä vessapaperia, mutta siihenkin tottuu ajan kanssa. Hanavedestä taas suositellaan, että sitä ei käytetä juomavetenä.   

 

Ajoimme parina aamuna taksilla keskustaan ja kävimme mauste ja oliivi ostoksilla. Jotain matkamuistojakin tuli ostettua.  

 

Ilman ilmastointia olisi nukkuminen ollut hankalaa. Viikon mittaan alkoikin jonkinlaista nuhaa esiintyä porukalla. Huone oli nimittäin hyvin kylmä ilmastoinnin jäljiltä.   

 

Tjäreborgilla oli suomenkielinen palvelu minimissään tai oikeastaan täysin olematon, eli viikon aikana opas kävi hotellissamme kerran, eikä hän tietenkään puhunut suomea sanaakaan. Ainoastaan “skandinaviaa” ja englantia. Selvisimme englannilla. Nykyään ei myöskään ole enää esimerkiksi menneiden aikojen matkatoimistojen kansioita hotelleissa. Niissähän kerrottiin aina erilaisia asioita matkakohteesta ja toimiston järjestämistä retkistä. Toki niissä oli myös puhelinnumerot oppaille. Sekä myös neuvoja paikallisista tavoista ja kotkotuksista. Kuten vaikkapa juomavedestä, tai vaikkapa vessasta ja vessapaperin käytöstä. Ajat toki muuttuvat.  

 

Pitihän sitten lomakin lopettaa ja puhelimeen tuli viesti, että bussi nro 4 tulee hakemaan porukkaa silloin ja silloin. Bussi tulikin ja mukana oli myös opas, joka ei taaskaan puhunut muuta, kuin “skandinaviaa” ja englantia. “O tempora, o mores” (oi aikoja, oi tapoja).  

 

Paluulennon Lensimme JetTimen Boeing 737:llä ja törmäsimme siellä sattumalta vanhaan naapuriimme, joka oli lentokoneessa lentoemäntänä. Hän oli kohtalaisen kauan sitten asunut miehensä kanssa samassa taloyhtiössä kuin mekin. Maailma on tosiaan pieni paikka. 

Petteri Sortes