Natokysymys Suomessa

Nato kysymys Suomessa

 

Venäjän hyökkäys naapurimaahansa Ukrainaan käynnisti Suomessa valtaisan ja täysin yllättävän muutoksen. Sinänsä Venäjähän oli hyökännyt jo 2014 Ukrainaan, joten sodalla oli siinä vaiheessa jo pitkä historia. Venäjä oli myös muokannut omien kansalaistensa mielipiteitä ja kantoja Ukrainaan mediassaan, aivan kuin Göbbels Saksassa aikoinaan. Propagandaa päivästä toiseen, viikosta toiseen ja vuodesta toiseen.  

 

Sota aiheutti Suomessa yleisessä mielipiteessä valtaisan liikahduksen Nato myönteisempään suuntaan. Kansa tuntui tarvitsevan lisää turvaa ja suojelua, johon Nato oli oikeastaan ainoa todellinen vaihtoehto. Venäjään ei enää luotettu ja jonnekinhan se Venäjäkin höökisi seuraavaksi, jos Ukrainassa sattuisi voittamaan sodan. Julkisuudessa oli myös ollut paljon puhetta Putinin haaveista luoda Neuvostoliitto, tai keisarillinen Venäjä, maineen ja mantuineen uudestaan. Uhreina näytti aina aikaisemmin olleen Natoon kuulumattomat Venäjän pienet naapurimaat. Heikompiensa ja pienempiensä kimppuunhan Venäjä oli aikaisemmin hyökännyt. Kuten Tshetshenia, Georgia, Itä-Ukraina ja Syyria.  

 

Siinäpä sitten Suomi ja Ruotsi laittoivat yhdessä hakemukset Naton jäseniksi. Samalla toivottiin nopeaa käsittelyä ja hyväksyntää jäsenmailta. Nato-optio kun oli ollut Suomessa poliittisessa keskustelussa esillä vuosikymmeniä. Natoon haettaisiin, jos ”maailmanlopun” tilanne tulisi. Nyt sellainen tilanne oli tullut. Eihän sellaista Nato-optiota oikeastaan ollut koskaan ollutkaan, Natoonhan sai hakea, jos halusi, mutta se edellytti kaikkien jäsenmaiden hyväksyntää. Nyt sitten Suomi ja Ruotsi ovat limbotilassa, koska Unkari ja Turkki eivät suostu hyväksymään, tai oikeastaan käsittelemään hakemusta lainkaan.  

 

Eihän se oikeastaan yllätyksenä tullut, mutta ei sitä kyllä odotettu, että Unkari ja Turkki vastustaisivat liittymistä, tai oikeastaan haluaisivat hyötyä omista syistään siitä. Kumpikin kun on Putinin ystävä ja käy edelleenkin paljon kauppaa Venäjän kanssa. Unkari on jäsenenä sekä EU:ssa, että Natossa. Turkki pelkästään Natossa. On esitetty, että Unkarilla on hampaankolossa EU:ssa nimenomaan Suomen ja Ruotsin käytös laillisuusvartijoina ja Unkarin kovistelu miljarditukien saajana. Lisäksi voi olla Putinillakin vaikutusta, miten Unkari Suomeen ja Ruotsiin suhtautuu.

 

Turkki taas on mennyt Erdoganin aikana yhä enemmän Putinin kelkkaan ja kalistellut sapeliansa paikallisena suurvaltana. Eli sekaantunut naapurimaidensa asioihin ja tukenut terroristeja, eli ISIS:in tapaisia ääriliikkeitä. Samalla se toki puhuu Kurdien vastarinnasta ja terrorismista, joka on kivi Turkin kengässä. Senpä takia se hyökkäilee naapurimaihinsa, kuten Irakiin ja Syyriaan. Jopa miehittää niiden alueita.

 

Nato ei todellakaan ole demokraattisten maiden liitto, koska demokratioitakin on monen tasoisia, kuten demokratioita ja vähemmän demokraattisia maita. Vallasta luopuminen näyttäisi olevan monessa maassa nykyisin kivuliasta, kuten USA:ssa ja Brasiliassa on huomattu. Saa nähdä, miten asia etenee aikanaan Turkissa ja vaikkapa Unkarissa, jos vallassa oleva puolue sattuisi häviämään vaalit. Etenkin, jos vaalit ovat edes jotenkuten rehelliset. Siihen on sitten kytköksissä myös Suomen ja Ruotsin hakemukset Naton jäseniksi. Hiljattain on ollut myös puhetta Unkarin armeijan korkeiden upseerien erottamisaallosta ja heidän korvaamisestaan toisilla, mitä sitten merkitseekin, en tiedä. Ehkäpä Orban valmistautuu tuleviin vaaleihin ja mahdolliseen Coup d´etatiin, jos sattuisikin häviämään vaalit. Siis Trumpin ja Bolsonaron tapaan.

 

Toki on ollut myös puhetta, että Turkilla on omia intressejä USA:n kanssa hävittäjäkaupoissa, joita yritetään sitten jouduttaa Suomen ja Ruotsin Nato jäsenyydellä. Toki Turkki sen asian ja kytkemisen toisiinsa kieltää. Ulkopolitiikka ja sisäpolitiikka ovat siis kytkeytyneet toisiinsa. Lisäksi, koska Turkki ja Kreikka ovat luontaisia vihollisia, ainakin historiassaan, ehkäpä Kreikallakin on sana sanottavana, kun Turkki neuvottelee hävittäjäkaupoista USA;n kanssa.

 

Samaan aikaan hirtetään jaloistaan Erdogania esittävä nukke Tukholmassa (aivan, kuin Italian Benito Mussolini 1945) ja äärioikeiston poliitikko polttaa koraanin Turkin lähetystön edessä. Siitä seuraa sitten mellakat Turkissa ja Ruotsin lipun polttaminen ja tallominen. Onko sattumaa, spontaanisti syntynyttä vai tarkkaan masinoitua? Kukapa tietää. Maailma on suorastaan käymistilassa, kun Suomi ja Ruotsi hakevat jäsenyyttä Natossa.

 

Elämme mielenkiintoisia aikoja.

 

 

Petteri Sortes