Nato kysymys
Suomessa
Venäjän hyökkäys
naapurimaahansa Ukrainaan käynnisti Suomessa valtaisan ja täysin yllättävän
muutoksen. Sinänsä Venäjähän oli hyökännyt jo 2014 Ukrainaan, joten sodalla oli
siinä vaiheessa jo pitkä historia. Venäjä oli myös muokannut omien kansalaistensa
mielipiteitä ja kantoja Ukrainaan mediassaan, aivan kuin Göbbels Saksassa
aikoinaan. Propagandaa päivästä toiseen, viikosta toiseen ja vuodesta toiseen.
Sota aiheutti Suomessa
yleisessä mielipiteessä valtaisan liikahduksen Nato myönteisempään suuntaan. Kansa
tuntui tarvitsevan lisää turvaa ja suojelua, johon Nato oli oikeastaan ainoa
todellinen vaihtoehto. Venäjään ei enää luotettu ja jonnekinhan se Venäjäkin höökisi
seuraavaksi, jos Ukrainassa sattuisi voittamaan sodan. Julkisuudessa oli myös
ollut paljon puhetta Putinin haaveista luoda Neuvostoliitto, tai keisarillinen
Venäjä, maineen ja mantuineen uudestaan. Uhreina näytti aina aikaisemmin olleen
Natoon kuulumattomat Venäjän pienet naapurimaat. Heikompiensa ja pienempiensä
kimppuunhan Venäjä oli aikaisemmin hyökännyt. Kuten Tshetshenia, Georgia,
Itä-Ukraina ja Syyria.
Siinäpä sitten
Suomi ja Ruotsi laittoivat yhdessä hakemukset Naton jäseniksi. Samalla
toivottiin nopeaa käsittelyä ja hyväksyntää jäsenmailta. Nato-optio kun oli
ollut Suomessa poliittisessa keskustelussa esillä vuosikymmeniä. Natoon
haettaisiin, jos ”maailmanlopun” tilanne tulisi. Nyt sellainen tilanne oli
tullut. Eihän sellaista Nato-optiota oikeastaan ollut koskaan ollutkaan,
Natoonhan sai hakea, jos halusi, mutta se edellytti kaikkien jäsenmaiden
hyväksyntää. Nyt sitten Suomi ja Ruotsi ovat limbotilassa, koska Unkari ja
Turkki eivät suostu hyväksymään, tai oikeastaan käsittelemään hakemusta
lainkaan.
Eihän se oikeastaan
yllätyksenä tullut, mutta ei sitä kyllä odotettu, että Unkari ja Turkki
vastustaisivat liittymistä, tai oikeastaan haluaisivat hyötyä omista syistään
siitä. Kumpikin kun on Putinin ystävä ja käy edelleenkin paljon kauppaa Venäjän
kanssa. Unkari on jäsenenä sekä EU:ssa, että Natossa. Turkki pelkästään
Natossa. On esitetty, että Unkarilla on hampaankolossa EU:ssa nimenomaan Suomen
ja Ruotsin käytös laillisuusvartijoina ja Unkarin kovistelu miljarditukien saajana.
Lisäksi voi olla Putinillakin vaikutusta, miten Unkari Suomeen ja Ruotsiin
suhtautuu.
Turkki taas on mennyt
Erdoganin aikana yhä enemmän Putinin kelkkaan ja kalistellut sapeliansa paikallisena
suurvaltana. Eli sekaantunut naapurimaidensa asioihin ja tukenut terroristeja,
eli ISIS:in tapaisia ääriliikkeitä. Samalla se toki puhuu Kurdien vastarinnasta
ja terrorismista, joka on kivi Turkin kengässä. Senpä takia se hyökkäilee naapurimaihinsa,
kuten Irakiin ja Syyriaan. Jopa miehittää niiden alueita.
Nato ei
todellakaan ole demokraattisten maiden liitto, koska demokratioitakin on monen
tasoisia, kuten demokratioita ja vähemmän demokraattisia maita. Vallasta
luopuminen näyttäisi olevan monessa maassa nykyisin kivuliasta, kuten USA:ssa
ja Brasiliassa on huomattu. Saa nähdä, miten asia etenee aikanaan Turkissa ja
vaikkapa Unkarissa, jos vallassa oleva puolue sattuisi häviämään vaalit. Etenkin,
jos vaalit ovat edes jotenkuten rehelliset. Siihen on sitten kytköksissä myös Suomen
ja Ruotsin hakemukset Naton jäseniksi. Hiljattain on ollut myös puhetta Unkarin
armeijan korkeiden upseerien erottamisaallosta ja heidän korvaamisestaan
toisilla, mitä sitten merkitseekin, en tiedä. Ehkäpä Orban valmistautuu tuleviin
vaaleihin ja mahdolliseen Coup d´etatiin, jos sattuisikin häviämään vaalit. Siis
Trumpin ja Bolsonaron tapaan.
Toki on ollut myös
puhetta, että Turkilla on omia intressejä USA:n kanssa hävittäjäkaupoissa,
joita yritetään sitten jouduttaa Suomen ja Ruotsin Nato jäsenyydellä. Toki
Turkki sen asian ja kytkemisen toisiinsa kieltää. Ulkopolitiikka ja
sisäpolitiikka ovat siis kytkeytyneet toisiinsa. Lisäksi, koska Turkki ja
Kreikka ovat luontaisia vihollisia, ainakin historiassaan, ehkäpä Kreikallakin
on sana sanottavana, kun Turkki neuvottelee hävittäjäkaupoista USA;n kanssa.
Samaan aikaan hirtetään
jaloistaan Erdogania esittävä nukke Tukholmassa (aivan, kuin Italian Benito
Mussolini 1945) ja äärioikeiston poliitikko polttaa koraanin Turkin lähetystön edessä. Siitä seuraa sitten mellakat Turkissa ja Ruotsin lipun polttaminen ja
tallominen. Onko sattumaa, spontaanisti syntynyttä vai tarkkaan masinoitua?
Kukapa tietää. Maailma on suorastaan käymistilassa, kun Suomi ja Ruotsi hakevat
jäsenyyttä Natossa.
Elämme
mielenkiintoisia aikoja.
Petteri Sortes
