Jäätynyt vai sulava konflikti? Oma osuuteni MPKK:n strategian laitoksen julkaisusta vuodelta 2010

Jäätynyt vai sulava konflikti? – Arktisen alueen problematiikkaa

MPKK:n strategian laitoksen opiskelija julkaisun loppuraportista vuodelta 2010 oma osuuteni.

Maailma oli silloin hyvin erilainen, kun vertaa sitä nykyiseen tilanteeseen, mutta arktisen alueen merkitys oli jo silloin huomattava. Eikä se ole siitä pienentynyt.  

 

Johdanto  

 

Käsittelen esitelmässäni neljää valtiotoimijaa: Islantia, Norjaa, Tanskaa ja Ruotsia. Lisäksi Tanskalla on kaksi itsehallinnollista aluetta, eli Grönlanti ja Färsaaret. Mikä on näiden maiden arktinen strategia, vai onko sitä? Miten ne ajavat omia kansallisia intressejään tällä alueella? Mitkä ovat ne intressit? Miten ilmaston lämpeneminen vaikuttaa?

 

Arktiset rikkaudet ja mahdollisuudet

 

Arktisella alueella on paljon mahdollisuuksia ja uhkia. Yli 10 % maailman öljyvaroista ja neljäsosa kaasuvaroista sijaitsee arktisella alueella. Arktinen alue tuottaa 10 % maapallon kalansaaliista ja puuntuotannon arvellaan lisääntyvän lämpenemisen myötä.

 

YK:n merioikeusyleissopimukseen liittyneiden maiden kymmenen vuoden aikaraja on täyttymässä lähivuosina. Sopimuksen mukaan valtioiden on tieteellisesti todistettava mannerjalustansa laajuus, jos ne haluavat laajentaa sitä 200 meripeninkulman päähän rannikosta mahdollista taloudellista hyödyntämistä varten. Todisteet on saatettava asiaa hoitavan komitean arvioitavaksi määräajan kuluessa sopimukseen liittymisestä. Rantavaltioiden esittämien vaatimusten taustalla on ensisijaisesti oikeudellinen prosessi, eikä suinkaan valtataistelu.

 

Öljyn, kaasun ja mineraalien tuotannon käynnistämisen on laskettu olevan kannattavaa arktisen vaikeissa oloissa korkean maailmanmarkkinahinnan vuoksi, varsinkin kun lämpenevän ilmaston oletetaan edelleen alentavan tuotantokustannuksia. Ilmaston oletetaan sulattavan arktista Jäämeren merijäätä, jolloin tarjoutuu uusia mahdollisuuksia hyödyntää alueen öljyä ja kaasua, avata uusia meriväyliä ja ottaa käyttöön uusia kalastusalueita.

 

Arktisten rantavaltioiden aluevaatimukset

 

Kaikki viisi Jäämeren rantavaltiota ovat esittäneet aluevaatimuksia jäämerellä. Venäjä esitti jo vuonna 2001 vaateensa, joka kattoi melkein puolet jäämeren pohjasta. Muut rantavaltiot sekä Yhdysvallat reagoivat. Yhdysvallat totesi virallisessa kannanotossaan, että Lomonosovin merenalainen vuorijono ei ole minkään valtion vallattavissa vaan se on osa syvänmeren pohjaa.

 

Sopimuksen myötä rantavaltiot taipuivat määräykseen toimittaa tiedot mannerjalustansa ulkorajoista mannerjalustan rajaamista käsittelevälle YK:n toimikunnalle kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun valtiosta on tullut merioikeusyleissopimuksen jäsen.

 

Koivurova toteaa artikkelissaan, että Arktiset rantavaltiot ovat, ainakin tähän asti, noudattaneet esimerkillisesti kansainvälistä merioikeutta tutkiessaan ja määritellessään mannerjalustansa ulkorajan sijaintia. Ristiriitoja voi toki syntyä.

 

Norja

 

Vuonna 2003 Orheimin komitea julkaisi valkoisen paperin (Towards the North!). Siinä kerrottiin yhä kasvavasta kansainvälisestä mielenkiinnosta arktiselle alueelle ja ehdotettiin aktiivisempaa Norjan politiikkaa, jotta se voisi puolustaa omia kansallisia etujaan. Haaste otettiin vastaan vuonna 2005, jolloin Stoltenbergin hallitus tuli valtaan ja nimesi hyvin pohjoiset alueet keskeisiksi Norjan ulkopolitiikassa.

 

Norjan hallitus julkaisi pohjoisten alueiden strategiansa vuonna 2006 (The Norwegian Government´s High North Strategy). Pohjois-Norjan kehittäminen julistettiin yhdeksi hallituksen tärkeimmäksi prioriteetiksi tulevina vuosina. Se painottaa strategiassaan pohjoista ulottuvuutta ja sen merkitystä. Siinä korostetaan myös Barentsin alueen yhteistyön kehittämistä alueen muiden valtioiden, erityisesti Venäjän kanssa.

 

Ulkoministeri Jonas Gahr Store on sanonut tapaamisessa tanskalaisen kollegansa kanssa huhtikuussa 2008, että: ”Meidän pitää näyttää maailmalle, että siellä on järjestys. Siellä on tietysti sääntöjä pelissä mitä pitää kunnioittaa, koskien sekä merilakia, että kansainvälistä lakia.”

 

Norjan ulkoministeri Jonas Gahr Store mainitsi puheessaan Moskovassa 24.3.2009, että Norjaa ja Venäjää yhdistää kolme asiaa, sekä hyvässä että pahassa. Ensinnäkin ilmasto lämpenee ja jäämeren jääpeite ohenee ja sen merkitys Euroopan ja Aasian välisessä laivaliikenteessä kasvaa. Toinen syy on arktisen alueen luonnonvarojen tarjoamat mahdollisuudet teollisuudelle. Kolmantena asiana mainitaan maiden maantieteellinen läheisyys ja naapuruus. Kaiken tämän ohella painotetaan ympäristöriskien kasvua ja arktisen ympäristön haavoittuvuutta.

 

Strategian mukaan Norja ja Venäjä jakavat päävastuun Barentsin meren luonnonvarojen jakamisesta ja hyödyntämisestä. Yhteistyön suurimpana tavoitteena on ratkaista ylikalastuksesta ja kalastuskiintiöiden noudattamisesta johtuvat kiistat maiden kalastajien välillä. Kalastuskiintiöiden jakamisen tulisi perustua kalakantojen seurantaan. Kestävän kalastuksen suurin haaste ovat laiton, sääntelemätön ja rekisteröimätön kalastus. Norja on kehittelemässä säännöstöä, jonka mukaan voidaan luoda tehokkaampia toimenpiteitä IUU:n (Illegal, Unregulated, Unregistered) kalastuksen karsimiseksi.

 

Norjan strategiassa mainitaan lisäksi, että Venäjän atomilaivaston käytöstä poistetut alukset ja Kuolan ydinvoimalan käytetty polttoaine muodostavat merkittävän osan alueen ympäristöongelmia. Myös Kuolan alueen ydinvoimaloiden tulevaisuus on viime aikoina hiertänyt maiden välejä. Reaktorit halutaan sulkea, koska niitä ei pystytä muuntamaan turvallisuudeltaan nykystandardien mukaisiksi.

 

Luoteis-Venäjän ja Pohjois-Norjan kaupallisia suhteita halutaan kehittää, mutta edellytyksenä kaupankäynnin kasvulle on Venäjän jäsenyys WTO:ssa. Erityinen paino yhteistyön tulevaisuuden visiossa annetaan Norjan kaasu- ja öljyteknologiaklusterille. Toinen merkittävä yhteisyön alue on kalastus ja kalanjalostusteollisuus, minkä takia Norjan intressissä on rajasäädösten minimointi. Lisäksi Venäläisen työvoiman liikkuvuutta halutaan parantaa, koska se on tärkeää norjalaisille kalastusaluksille ja kalateollisuudelle.

 

Vuoden 2009 tammikuussa pidetyssä norjalaisvenäläisessä komission kokouksessa esillä oli maiden välinen yhteistyö energia-alalla. Venäläisiä kiinnostaa erityisesti Norjassa oleva laaja öljynporaus- ja offshore-osaaminen.

 

Norja ja Venäjä suunnittelevat lisäksi maiden väliselle, noin 30 kilometrin laajuiselle, raja-alueelle vyöhykettä, jossa alueen asukkaat voisivat liikkua vapaasti rajojen yli pelkällä asukastodistuksella, ilman viisumia. Pitää muistaa, että Norjan raja on samalla Schengen-alueen ulkoraja, joten se vaatii myös Euroopan Unionin suostumuksen.

 

Norja on myös siirtänyt laivastonsa strategista painopistettä kohti pohjoista. Norjan ja Venäjän välinen sotilasyhteistyö pohjoisessa on toistaiseksi säilynyt hyvänä, vaikka korkeamman tason, NATOn ja Venäjän, välisissä suhteissa on erimielisyyksiä.

 

Norjan tavoitteena on riittävän sotilaallisen voiman ylläpitäminen myös pohjoisessa, ei sotilaallisen uhan takia, vaan järjestyksen ja tilanteen stabiilisuuden säilyttämisen takia. Norja on ollut myös aloitteellinen NATOn ja Venäjän yhteistyön syventämisessä.

 

Ruotsi

 

Ruotsin mielestä Euroopan Unionin pitäisi toimia voimakkaammassa roolissa strategisesti tärkeällä arktisella alueella. Erityisesti, kun Islanti hakee jäsenyyttä EU:ssa. Nämä ovat ruotsin ulkoministerin Carl Bildtin näkemyksiä Brysselissä kesäkuussa 2009.

 

Bildtin mielestä on paljonkin tärkeitä arktisia kysymyksiä kansainvälisellä agendalla, kuten energia, kuljetusreitit ja ilmaston muutos. Islannin tulevan jäsenyyden myötä EU:lla tulee olemaan suurempi rooli arktisella alueella.

 

Ruotsalainen FOI:n tutkija Niklas Granholm on sitä mieltä, että Ruotsin pitäisi reagoida enemmän kamppailuun arktisella alueella. Hänen mielestään on monia kysymyksiä joihin Ruotsin pitää ottaa kantaa. Hänen mielestään Venäjän ja USA:n strategia on keskeisessä asemassa tilanteen kehittymisessä. Valinta vastakkainasettelun ja yhteistyön välillä on keskeisessä asemassa alueen kehityksessä.

 

Ministeritapaamisessa Murmanskissa 14–15 lokakuuta 2009, Barentsin Euro-Arktisen alueen yhteistyöelimen (BEAC) puheenjohtajuus siirtyi Ruotsille. Ruotsin puheenjohtajuuskaudella etusijalla on vahvistaa yhteistyötä liittämällä yhteen taloudellisen kasvun, ilmastonmuutoksen ja luonnonvarojen kestävän käytön haasteet päämääränä ekotehokas talous.

 

Ruotsin kauppaministeri Sten Tolgfors totesi puheessaan 26.4.2007, että öljy operaatiot Barentsin merellä johtavat kasvavaan taloudelliseen aktiviteettiin. Uusiin mahdollisuuksiin Ruotsalaisille yrityksille ja muillekin, jotka osallistuvat offshore projekteihin ja infrastruktuurin kehittämiseen maissa.

 

Ruotsi toivoo Sten Tolgforsin mukaan, että pienet ja keskisuuret Ruotsalaiset yritykset ymmärtäisivät, että niillä on liiketoimintamahdollisuuksia, kun ne osallistuvat Norjan offshore sektorin toimintaan. Puheessa painotetaan talousalueen integraatiota, jolloin Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoiset alueet muodostavat yhtenäisen talousalueen.

 

Pohjoisten alueiden kehitys kiinnostaa Ruotsia nimenomaan yhteistyön näkökulmasta ja luonnollisesti myös siellä olevien energiavarojen vuoksi. Positiivinen kehitys Venäjän ja Norjan suhteissa on myös tärkeää Ruotsille.

 

Tanska

 

Toukokuun alussa 2008 Tanskan pääministeri Anders Fogh Rasmussen matkusti Grönlantiin esitelläkseen hallituksen suunnitelmaa Grönlannin itsehallinnon laajenemisesta. Se sisälsi myös suuntaviivat Grönlannin mahdollisesti huomattavien öljyvarantojen hyödyntämiseen Tanskan ja Grönlannin kesken. Se merkitsee myös mahdollisuutta taloudelliseen itsenäisyyteen Tanskasta.

 

Arktisen alueen kehitys voi kääntyä kansainväliseksi konflikti alueeksi, mutta myös vakauttaa sen luonnetta alhaisen jännityksen alueena. Petersen kirjoittaa, että pienenä pelaajana Tanskan perustavanlaatuisena etuna on edistää yhteistyötä ja estää jännitteitä Arktisella alueella.

 

Petersen jatkaa, että arktiset toimijat ovat muuttaneet asennettaan Tanskaa kohtaan, koska itse hallintolaki Grönlannille hyväksyttiin kesäkuussa 2009. Itsehallinto itsessään sisältää mahdollisuuden itsenäisyyteen, jos Grönlannin kansa sitä haluaa. Siinä tapauksessa Tanska lakkaa olemasta Arktinen valtio. Toisaalta, niin kauan kuin Grönlanti ei toimi niin, Tanska tulee olemaan enenevässä määrin kietoutunut alueen politiikkaan.

 

Grönlannin itsehallintolaki tunnustaa Grönlannin ja sen asukkaat valtiona kansainvälisen lain alaisuudessa ja johon luonnostaan kuuluu oikeus itsenäisyyteen. Lisäksi itsehallinto hallitukselle on annettu omistusoikeus Grönlannin maaperään.

Ilmaston lämpeneminen on johtanut uusien mineraalien ja öljyvarantojen löytymiseen jään alta. Suunnitelmia on jo nyt useita, kuten kulta-, timantti-, sinkki-, ja hiilikaivosten perustamiset. Myös Grönlannin länsirannikolla olevia huomattavia öljyvaroja halutaan hyödyntää.

 

Tanskan vuosittainen talousapu takaa Grönlannille jotakuinkin 3 miljardia kruunua, jota alentaa 50 % osuus Grönlannin mineraali ja öljytuloista. Puolustus, ulkopolitiikka, itsemääräämisoikeuden valvonta ja muut määräysvalta tehtävät hoidetaan virallisella Tanskan valtaoikeudella.

 

Jos arktisesta alueesta tulee tärkeä taloudellinen ja poliittinen alue, niin Grönlannin kansallisten etujen valvonta voi olla vaikeaa. Se vaatisi huomattavaa poliittisdiplomaattista panostusta pieneltä valtiolta, jossa on 57.000 asukasta alueella, joka on neljä kertaa Ranskan kokoinen. Se voi jopa jatkaa ja syventää riippuvaisuutta Tanskasta, samaan aikaan kun Tanskan läsnäolo Arktisella alueella tulee kasvamaan.

 

Färsaaret

 

Lokakuussa 1996 Färsaaret ja Tanskan hallitus solmivat sopimuksen. Siinä Tanskan hallitus siirsi lainsäädännöllisen ja hallinnollisen vallan koskien merenpohjan raaka-aine varoja Färsaarten itsehallinnolle.

 

Nykyisin öljy ministeriö (the Ministry of Petroleum) keskittyy kehittämään Färsaarten öljy hallintoa. Vuoden 1998 loppupuolella järjestettiin Färsaarten hallituksen toimesta ensimmäinen lisenssien kilpailutus tarkoituksena öljyn ja kaasun etsintä Färsaaria ympäröivillä vesialueilla. Färsaarilla oli myös tarkoitus sitouttaa yksittäiset öljynetsijät GEM ohjelmalla huomioimaan toimintaansa liittyvät riskit. Alueelliseen ympäristöohjelmaan piti siis sitoutua ennen kuin öljynetsintä lisenssit olivat tiedossa.

 

Islanti

 

Islannin ulkoministerin Valgerour Sverrisdottirin mielestä teknologinen edistys ja ilmaston muutos ovat tuoneet uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Yksi niistä on kasvava meriliikenne arktisilla merialueilla, jopa uusi meritie pohjoisnavan yli yhdistäen pohjoisen Atlantin ja pohjoisen Tyynenmeren.  

 

Lisääntyvä laivaliikenne arktisella alueella tuo myös lisääntyvät ympäristö riskit, jotka pitää estää tehokkaalla kontrollilla. Islannin edullinen maantieteellinen asema uusien merireittien palveluiden tarjoajana antaa mahdollisuuksia.

 

Islannille kansainvälinen yhteistyö on hyvin tärkeää, koska se saa elantonsa vastuullisesti hyödynnetyistä luonnonvaroista. Islanti kokee hyvin tärkeänä sellaisen alueellisen yhteistyön, joka koskee ympäristöä. Aktiivisuus Arktisessa neuvostossa on erityisesti tämän takia tärkeää.

 

Petteri Sortes