Pärnun reissu

 

Pärnun reissu

 

En ollut pitkään aikaan, siis useampaan vuoteen, reissannut ulkomailla. Nyt tuli sitten pistäydyttyä Virossa, Pärnun kaupungissa ja majoituttua Hedon Spa & Hotel. Itse reissu kesti ma 24.7 - pe 28.7.2023.

 

Meillä oli laivassa hytti ja aamiainen. Aamiainen oli monipuolinen, mutta ruuhkainen. Hytissä taas pystyi säilyttämään matkatavaroita ja hengähtämään aamiaisen rasituksista.

 

Kun tulimme satamaan niin Ikaalisten Matkatoimiston bussi Pärnuun oli jo odottamassa. Bussiin mennessä mielessä kävi, että Virolaiset taitavat olla ohuempia, kuin me Suomalaiset. Tai sitten ainakin minä. Bussin käytävä oli niin kapea, että siinä oli meikäläisellä etenemistä. Bussi oli, lomasesonki kun oli meneillään, tietenkin viimeistä paikkaa myöten täynnä. Se oli kyllä takapuolta puuduttavat kaksi tuntia, se istuminen bussissa.     

 

 

Tulimme sitten aikanaan Pärnuun ja bussi vei meidät suoraan Hotellin eteen. Tällä kertaa majoituimme Hedon Spa & Hotellissa, joka on ihan Mudaravilan takana ja yhdistettynä siihen, vain kivenheiton päässä rannasta.

 

Pitipä sitä tietysti heti ensimmäisenä päivänä sitten lampsia rantaan ja kävellä hyvin pitkä matka keskelle Pärnun lahtea. Vesi on siellä nimittäin niin matalaa, että pitää kävellä pitkän matkan vedessä, jotta vettä on edes metrin verran. Sen jälkeen vain otetaan vastaan aaltoja, joita tulee tasaiseen tahtiin kohti rantaa. Ranta on kaiken kaikkiaan upea. Pehmyttä hiekkaa ja tilaa riittää. Ei siis mikään ruuhkaranta. 

 

Hotelli Hedonin aamiainen on todella monipuolinen ja maistuva. Pöydät ovat väljästi, joten tilaa riittää. Ruuhkaakaan ei ole, kun aamiaista tarjoillaan klo 8.00–11.00. Oivallinen järjestely.  

 

Kylpyläpuoli oli tasokas, useita erilaisia saunoja, kuten höyrysauna. Kuntouima-allasta ei ollut, mutta loikoiluun ja rentoutumiseen toki oli. Lattia laatoitus vain oli niin liukas, että meikäläisen piti varoa. Hotelli on kaiken kaikkiaan rauhallinen ja tilava ja sijainti erinomainen.

 

Kävin yhtenä päivänä Pärnun kauppakatu Ryytlillä, jonne pääsee näppärästi Hotellin vierestä menevällä ilmaisbussilla. Se kulkee parin tunnin välein ja kuljettaa matkustajia/turisteja eri hotelleista Pärnun keskustaan.

Virossa on sellainen erikoinen piirre, että voi olla vaikka uusi tai peruskorjattu rakennus, mutta vieressä purkukuntoinen röttelö. Maa on myös hyvin tasainen, siellä ei juurikaan ole mäkiä tai järviäkään. ”Aakeeta laakeeta”. 

 

Yhdessä vaiheessa tuli syötyä perinteistä snäggäri ruokaakin, eli ranskalaiset ja nakit maistuivat hotellin läheisestä kioskista. Oliko se Wiiner ja free kartul? Jotain sellaista. 

 

 Kävin myös syömässä kuuluisia munkkeja, jotka olivat edelleen erinomaisia.

Kerran vierailin Lehe Kohvikissa, jossa on hyvää ja maittavaa ruokaa. Kohtuulliseen hintaan.   

 

Pärnusta pitää aina mainita puistot, joita on paljon ja kaikenlaisia. Yhdessä oli muun muassa muotoiltuja norsuja. 

 

Paluu Pärnusta oli Ikaalisten Matkatoimiston bussi Tallinnaan ja sitten laivaan. Laivassa oli päivällinen ja se olikin erinomainen. Oli tilaa, eikä jonoja ruokapadoille juuri ollut. Erinomaista.  

Jään kuitenkin vielä lopuksi pohtimaan, tuleeko Pärnun suunnalla vielä sauvakävely buumi? 

Kuva ei ole Pärnusta, vaan jostakin internetin syövereistä, mutta kukaties sauvakävely buumi on Pärnussa tulollaan. 😎

Olin nimittäin ainut, joka käytti kävely sauvoja. 😄

Petteri Sortes

Viron kartta

https://fi.maps-estonia.com/viron-tiekartta

 

 

 

 

 

 

Suurvaltojen kilpailu

 

 

Suurvaltojen kilpailu

 

Alueellinen hallinta ja vaikutusvalta ovat yhä keskeisiä suurvaltakilpailun muotoja, mutta kilpailu kriittisten globaalien virtojen hallinnasta, johtavista teknologisista kyvykkyyksistä ja kansainvälisten normien määrittelystä ovat yhä tärkeämpiä suurvaltakilpailun kenttiä.

 

Kun länsimaiset suurvallat ovat menettäneet vaikutusvaltaansa kansainvälisissä instituutioissa ja rakenteissa, niin niillä on joskus ollut tapana vetäytyä niistä. Eli menettää lopunkin vaikutusvaltansa.

 

Excel-talouden luomat pitkät ja monisyiset, mutta edulliset, globaalit tuotantoketjut ovat osoittautuneet hyvin haavoittuviksi. Etenkin nyt, kun johtavat suurvallat blokkiuttavat maailmaa itse johtamiinsa blokkeihin. Pitää myös muistaa, että suurvallat ovat aina pohjimmiltaan itsekkäitä, joten ne ajavat lähinnä omaa etuaan. Monilla alueellisilla suurvalloilla ei kuitenkaan ole halua valita vain yhtä blokkia, kuten vaikkapa Saudi-Arabia, vaan niillä on halu hyödyntää molempia blokkeja.   

 

Nyt, kun vaikkapa Yhdysvallat haluaa lyhentää strategisesti tärkeissä tuotteissa tuotanto ketjuja, eli maantieteellisesti sijaitsemaan Yhdysvalloissa, niin sehän nostaa tuotantokustannuksia, kun enää ei valitakaan edullisinta vaihtoehtoa. Toisaalta, kuten on jo kuultu, voi esimerkiksi Kiina rajoittaa strategisesti tärkeiden raaka-aineiden viennin vain tärkeille liittolaisilleen, tai varata ne vain omaan käyttöönsä.     

 

Vahvimpien suurvaltojen, eli Yhdysvaltojen ja Kiinan edut ovat usein ristiriidassa, eikä kumpikaan näistä valloista kykene toimimaan globaalina supervaltana tai maailman poliisina. Varsin usein maiden sisäpolitiikka ohjaa valtioiden ulkopoliittisia päätöksiä, mikä osaltaan rajoittaa niiden kansainvälistä roolia. Olemme siis siirtyneet moninapaiseen maailmaan. 

 

Tämä on tullut esille erityisesti Trumpin presidenttikauden aikana, kun USA peräytyi ja vetäytyi kuoreensa. Vaikutuksia oli YK:ssa, Natossa, lähi-idässä, Syyriassa, Koreassa jne. Yhdysvaltojen vaikutusvalta vähentyi ja Venäjän ja Kiinan kasvoi. Nato natisi liitoksissaan.  

 

Globaalihallinnan rakenteiden heikentyminen vahvistaa alueellisten suurvaltojen, kuten vaikkapa Intian, Venäjän, Israelin ja Turkin suhteellista valtaa. Vallan alueellistuminen lisää kansainvälisen järjestelmän ennakoimattomuutta ja epävakautta.

 

Alueelliset suurvallat voivat nyt käyttää voimaansa, myös sotilaallista, vaikkapa pienempiä rajanaapureitaan vastaan. Globaalit suurvallat eivät ole välttämättä enää toppuuttelemassa niitä. Etenkin, jos niillä on ydinaseita käytössään. Esimerkiksi Suomen liittyminen Natoon lisäsi Suomen turvallisuutta, koska liittoutuminen lisää sitä. Samalla saimme ydinasesateenvarjon suojaksemme, eikä Venäjä voi enää halutessaan painostaa niillä.

 

Sodat ja konfliktit ovat siis lisääntyneet ja demokratian eteneminen on pysähtynyt. Ihmisoikeuksista puhumattakaan, jotka ottavat takapakkia jopa euroopassa, kuten Unkarissa, Turkissa ja Puolassa. Liberaalit kansainväliset normit, sekä demokratia ovat myös alkaneet heikentyä.

 

Mitä eurooppa voisi tehdä?

EU on ollut euroopalle todella hyödyllinen. Se on vain laajentunut liikaa ja ottanut jäsenekseen liian monta entisen itä-blokin maata, joissa on kehittynyt liian voimakas autoritaarinen linja. Kuten vaikkapa Orbanin Unkari. 

Natoa pitäisi myös kehittää enemmän euroopan ehdoilla ja itsenäisemmäksi. Niin, että se pystyisi hoitamaan euroopan puolustuksen, vaikkapa ilman Yhdysvaltojen apua. Pitää nimittäin muistaa, että Yhdysvalloissa on myös kasvavaa tyytymättömyyttä eurooppaa kohtaan. Ajattelu "Yhdysvallat ensin", eli Yhdysvallat ei välttämättä tulisi euroopan avuksi, vaikka viides artikla mitä sanoisi. Trumpismi ei ole euroopalle hyvä vaihtoehto. Lisäksi Natokaan ei ole mitenkään yhtenäinen, kuten vaikkapa Turkin ja Unkarin käytös osoittaa. Sillä vain on Yhdysvaltain ydinasepelote käytössään. Tosin Iso-Britannia ja Ranskakin ovat ydinasevaltioita.     

Petteri Sortes