Suomen ensimmäinen vuosi Natossa
Suomi liittyi Natoon Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Sen perimmäisenä tarkoituksena oli sotilaallinen liittoutuminen ja pelotteen saaminen Venäjän varalta. Virallinen liittyminen olikin 4. huhtikuuta 2023. Venäjän ruokahaluhan olisi varmaan kasvanut, jos hyökkäys Ukrainaan olisi sujunut suunnitellulla tavalla. Lähellähän se toki olikin onnistua hyökkäyksen alkuvaiheissa.
Suomen ensimmäistä vuotta Natossa on siis leimannut Venäjän sota Ukrainassa ja kasvava huoli Ukrainan tuen hiipumisesta, sekä Venäjän ja Putinin kasvava vaikutusvalta joissakin Nato maissa ja USA:ssa. USA:n polarisoitunut poliittinen ilmapiiri on vaikeuttanut Ukrainan tukemista. Vaikka sinänsä Nato jäsenyydellä ei ole ollut juurikaan vaikutusta tavallisen suomalaisen arjessa.
Ennen Natoon liittymistä pohdittiin kovasti, että millainen profiili Suomella pitäisi olla Natossa? Profiili on sitten ollut matala: kansallinen etu ja kansallinen puolustus edellä.
Naton puolustussuunnittelun ei ole tarkoitus näkyä julkisuuteen, koska sitä suunnitellaan liittokunnan eri aselajien esikunnissa, mutta Suomen perinteiselle puolustusajattelulle Naton tuomat muutokset ovat olleet suuria. Naton sotilasjohto siis päättää, kuka tekee mitä, millä tavalla ja missä. Naton käyttämät metodit korvaavat kansalliset tavat toimia niin koulutuksessa, kuin myös operaatioissakin.
Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä Nato joutuu nyt ottamaan Pohjois-Euroopan puolustamisesta aivan uudenlaisen kokonaisvaltaisen vastuun.
Suomalaisille valkeni, viimeistään Turkin ja Unkarin opastuksella, että konsensus on Natossa työn ja tuskan takana. Kapuloita voidaan heittää rattaisiin niin Natossa, kuin EU:ssakin ja toteuttaa rankkaakin “iltalypsyä”. Nato-maat eivät aina tee niin kuin sanovat, oli kyse Ukrainan tukemisesta, puolustusmenoista tai puolustusteollisuuden koordinoinnista. Jokaisella maalla on omat kansalliset huolensa ja murheensa ja jos maa sijaitsee hiukan kauempana Venäjän rajasta, niin huoliakin on silloin vähemmän. Puolustusmenojen nostaminen vaikkapa 2 prosenttiin ei silloin ole kovinkaan ajankohtaista.
Toisaalta Suomikin voisi ryhdistäytyä, sillä vaikka hallitus ajaa eurooppalaisen puolustusteollisuuden vahvistamista, niin Suomi ostaa silti aseensa pitkälti Yhdysvalloista ja Israelista. Ehkäpä Suomen ja Yhdysvaltain kahdenvälisten suhteiden tärkeyden takia? Vaikka maiden puolustusmenot kasvavat, eurooppalainen puolustusteollisuus ei vahvistu, koska jokainen maa suojelee omaa kansallista etuaan.
Taustalla kummittelee koko ajan USA:n sitoutumisen epävarmuus. Mitä Trump ja republikaanit tekevät, jos nousevat valtaan seuraavissa USA:n presidentin vaaleissa? Trumphan on heitellyt ajatusta, että USA irtautuisi Natosta.
Suomi on siis Natossa, mutta kahdenvälinen suhde Yhdysvaltoihin on nyt entistäkin tärkeämpi. Yksi Suomen ensimmäisen Nato-vuoden merkkihetkistä olikin kahdenvälisen puolustussopimuksen valmistuminen, eli Suomi ja USA allekirjoittivat kahdenvälisen DCA (defence cooperation agreement) sopimuksen.
Yhdysvallat voi sopimuksen perusteella ennakko varastoida varusteita ja aseita, sekä myös harjoitella Suomessa.
Suomi sitoutuu Yhdysvaltoihin myös komentorakenteen kautta. Jo viime syksynä Naton sotilasjohdossa ajateltiin, että kaikkien pohjoismaitten kannattaisi olla saman esikunnan komennossa. Tämä “yhteisoperaatioesikunta” sijaitsisi Yhdysvaltain Norfolkissa.
Tällä hetkellä Suomi on Hollannin esikunnan alaisuudessa, Keski-Euroopan ja Baltian maiden kanssa. Baltin maat ja todennäköisesti myös Puola olivat muutosta vastaan, joten saas nähdä miten käy.
Sinänsä pohjoismaat ovat hyvinkin erilaisia lähtökohdiltaan. Norjalla, Islannilla ja Tanskalla pohjoiset merialueet ja Grönlanti, sekä Huippuvuoret. Suomella raja Venäjän suuntaan ja Ruotsi siinä keskellä kaikkien tukialueena. Suomenhan pitäisi samalla tukea Baltiaa ja Puolaa, joilla on myös maa- ja vesirajaa Venäjän kanssa.
Suomen turvallisuuspolitiikka rakentuu ensimmäisen Nato-vuoden perusteella kolmeen osaan: kansalliseen puolustusajatteluun, liittolaisten tukeen ja Yhdysvaltojen kylkeen lyöttäytymiseen.
Taustalla kummittelee vielä keskustelu ydinaseiden kauttakulusta, sekä Natoon liittyvä liittolaisten tukeminen. Kaikkihan perustuu Naton kaltaisissa organisaatioissa vastavuoroisuuteen.
Petteri Sortes
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti