UPI:n tilaisuus Pikkuparlamentin auditoriossa 24.4.2025 “Eurooppalaisen ydinpelotteen haasteet ja mahdollisuudet”

UPI:n tilaisuus Pikkuparlamentin auditoriossa 24.4.2025 “Eurooppalaisen ydinpelotteen haasteet ja mahdollisuudet” 

 

Olipa mielenkiintoinen tilaisuus tänään UPI:n järjestämänä eurooppalaisesta ydinpelotteesta. Huomasinpa odotellessani muiden kanssa ovien avautumista myös professori Tommi Koivulan, joka tuli tutuksi opettajana, opiskellessani MPKK:n strategianlaitoksella vuoden verran strategian sivuainetta.  

 

Huom! Kuvassa oleva ei ole Tommi Koivula. Joutui vain vahingossa kuvaan, kun kuvasin ovea. 😄

Ovi pysyi siis kiinni, eikä se avautunut ennen kuin 8.30. Tismalleen. Tosin Matti Pesu pääsi kymmenen minuuttia aikaisemmin sisään, mutta yleisö sai odotella vielä sen puuttuvan kymmenen minuuttia. Tarkkaa oli.  

 

Sen jälkeen jouduimme vielä turvatarkastukseen, (kunhan olimme ensin näyttäneet kuvallisen henkilöllisyystodistuksen, minä näytin passin) jossa käytettiin metallinpaljastinta. Kävelysauvat, takki, lippis, taskujen sisältö ja vyö (housut puttoo!!) joutuivat metallinpaljastimeen. Tuli mieleen heti USA:n rajamuodollisuudet.  

 

Itse tilaisuus oli oikein mielenkiintoinen. Matti Pesun johdolla asiasta keskustelivat Tapio Juntunen, Jyri Lavikainen ja Iro Särkkä. Se oli kaiken kaikkiaan hyvin mielenkiintoista. Keskustelun jälkeen yleisö sai kysellä aiheesta. Pari kysymystä kysyttiinkin, muun muassa Rene Nybergin esittämänä. Mielenkiintoista.  

Turvallisuustilanne euroopassa ja laajemminkin globaalisti romahti, kun Putin hyökkäsi Ukrainaan ja yritti valloittaa Kiovan. Se nyt ei kuitenkaan onnistunut, mutta sota jatkuu edelleenkin perinteisenä kulutussotana. Pelko kouraisi samalla pieniä liittoutumattomia maita euroopassa ja Suomi ja Ruotsikin hakivat ja pääsivät Naton jäseniksi. Pelko laantuikin sen jälkeen galluppien mukaan kansan keskuudessa ja USA:n ydinsateenvarjon suojaava peitto asettui Suomen ylle. Nyt Trumpin toisen valtaannousun jälkeen tilanne kuitenkin on muuttunut ja juuri kukaan ei enää usko, että Trump ja USA suojelisi Suomea, jos huonosti kävisi. Nyt mietitäänkin, löytyisikö euroopasta näitä tuomiopäivän aseita suojelemaan pieniä, vähävaraisia eurooppalaisia maita Venäjän agressioilta.

Esimerkiksi Ranskasta niitä toki löytyy, mutta Ranska on jo De Gaullen ajoista lähtien sanonut, että sen ydinasepelote on tarkoitettu suojelemaan vain Ranskaa itseään. Se on myös itse rakentanut oman pelotteensa, eikä ole ostanut sitä esimerkiksi USA:sta. Ranska siis päättää itse oman pelotteensa uskottavuudesta, eikä ole riippuvainen aseiden toimittajan myymistä varaosista, huollosta eikä kehittämis suunnitelmista. Macron on kyllä viime aikoina puhunut, että Ranskan pelotetta voisi ulottaa myös muihin eurooppalaisiin maihin. Mene ja tiedä. Myös syvenevä yhteistyö Ranskan ja Saksan välillä on noussut esiin. Ydinaseden ja ydinpelotteen ylläpitäminen ja rakentaminenhan ei ole halpaa puuhaa, joten kustannusten jakamiseen on varmasti tarvetta.

Britannia on toinen eurooppalainen ydinasevalta ja se on ostanut ydinpelotteensa suoraan USA:sta. Se on siis riippuvainen USA:n toimittamista (myymistä) varaosista, huolloista ja tuotekehittämisestä. Britannia ei siis ole niin itsenäinen ydinasepelotetta koskevassa päätöksenteossaan, kuin on vaikkapa Ranska.

Mitä vaihtoehtoja jää siis pienille köyhille eurooppalaisille rajamaille Venäjän kyljessä? Miten turvata itseään venäjän agressioilta ja mahdollisilta ydinaseuhkailuilta?

Venäjä itse on toki ydinasevalta, mutta sen kehitys ja modernisointiohjelmat eivät ole menneet kovinkaan hyvin. Se on ensinnäkin kallista, korruptio rehottaa, sekä koordinaatio on ollut haparoivaa. Jos testaus vaiheessa onnistuu koelaukaisuista vaikkapa vain yksi neljästä, niin se ei ole mikään onnistuminen sinänsä.

Loppujen lopuksi. jos USA vetää ensin joukkonsa euroopasta ja sitten ei enää pidä ydinsateenvarjoa eurooppalaisten Nato maiden yllä, niin Natohan on siinä vaiheessa vain pelkkä tyhjä kuori. USA on kuitenkin kiinnittämässä yhä enemmän huomiotaan Aasiaan ja erityisesti Kiinan suuntaan. Trump itse ja monet republikaanit ovat hyvin Venäjä myönteisiä. He jakavat myös yhteiset nationalistiset ja yltiökonservatiiset arvot, sekä ovat hyvin autoritaarisia. Niin kuin on esimerkiksi Unkarin Viktor Orban.

Mitä jää siis jäljelle pienille ja köyhille eurooppalaisille kansallisvaltioille? Liittoutuminen eurooppalaisten maiden välillä? Nyt on ongelmana myös äärioikeistolaiset puolueet monissa eurooppalaisissa maissa. Entä jos vaikkapa Ranskassa nousee valtaan äärioikeistolainen, Venäjä myönteinen karismaattinen poliitikko? Silloin vaikkapa liittokunnalta, joka nojaa Ranskan ydinaseisiin, putoaa pohja pois.

 

Ehkäpä ydinasevaltioiden määrä tulee vain lisääntymään, myös pienemmissä valtioissa. Muistellaanpa vaikka Ruotsin omaa ydinaseen kehittämisohjelmaa aikoinaan. Ongelmana kuitenkin tulee silloin olemaan, että ydinaseita pitäisi olla erilaisia ja erilaisiin tilanteiseen kehitettyjä. Sukellusveneistä laukaistavia ohjuksia, ilmasta laukaistavia risteilyohjuksia, pudotettavia pommeja, maalla sijaitsevia ydinase siiloja... Tietankään unohtamatta tiedustelua, maalittamista jne. Satelliitteja, drooneja... Hyvin, hyvin kallista puuhaa.

Kaikkihan loppuu kuitenkin aikanaan ja minuuttia yli kymmenen myös UPI:n tilaisuus loppui.  

 

Petteri Sortes 

Tilaisuudesta on myös UPI:n videotallenne, jonka linkki on tässä:

https://youtu.be/0HOO5G3ONz8