Terveydenhuolto, pitäkäämme se pystyssä

Terveydenhuolto, pitäkäämme se pystyssä 

Liukastuminen bussissa

Liukastuin selälleni bussin lattialle joulukuussa 2012 mennessäni aamulla töihin. Loukkasin reiden ja polven. Kipu oli sanoin kuvaamaton. Kaatuessani oli reisilihas revennyt irti. Joku ystävällinen sielu tarjosikin minulle Buranaa voivotellessani itsekseni. 

Ambulanssi vei minut sitten Haartmanin sairaalaan ja jalasta otettiin röntgenkuva. Murtumaahan siinä ei ollut ja lihasvaurioista ei röntgenkuva kerro mitään. Sanoivat, että jalka oli saanut vain kovan tärskyn. Taksilla sitten kotiin. Pian tämän jälkeen menimme viettämään joulua Siilinjärven Vuorelassa sijaitsevaan kylpylä/Hotelli Kunnonpaikkaan. Vietimme siellä joulun ja ihmettelin, miksi jalka ei tunnu paranevan millään. Yritin sitä siellä kuntouttaa uimalla ja liikunnalla, mutta ei se tuntunut millään paranevan ja pukeutuminenkin tuotti jo vaikeuksia.   

Menin sitten joulun jälkeen Dextraan ja Ortopedi Tuomo Karilan vastaanotolle. Kun hän sitten väänteli, käänteli ja taitteli jalkaani, niin kyllä huomasi vanhan painijan varmuuden. Hän määräsi magneettikuvaukseen, jossa vamman laatu selvisi. Sitten leikkaus Dextrassa hänen johdollaan ja lihas kiinnitettiin takaisin luuhun (kunhan ensin oli leikattu siitä noin sentin verran pois). Leikkauksesta seurasi sitten muutama kuukausi sairauslomaa ja kävelemään opettelua.    

Leikkaus tehtiin selkäydinpuudutuksella. Siinä sitten kuuntelin pienen verhon takana tehtävää operaatiota. Kuului porakoneen surinaa, vasaran ja taltan kilinää ja joku taisi mainita, että luu oli kuin kiveä. Joku jalkakin siellä vilahteli, kun sitä nostettiin, käännettiin, tai mitä milloinkin. 

Huh. Olipa se kokemus. 

Sydänleikkaus

Kun syksyllä 2019 kaaduin pyörtyneenä olohuoneen lattialle ja pelästytin perheen perin juurin, niin jouduin rasittamaan ensimmäisen kerran oikein kunnolla erikoissairaanhoitoa. Siitä tulikin jonkin aikaa kestävä sairaalakierre, Malmille ja pois Malmilta, sitten taas Malmille ja takaisin. Lopulta minut lähetettiin Malmilta Meilahteen osasto kymmenelle. Minulla oli todettu sydämen läppävika, joka edellytti läppäleikkausta. Muuten henki lähtisi. 

Olin nyt erikoissairaanhoidon järjestelmässä, eikä parantumiseen ollut muuta keinoa, kuin läppäleikkaus, eli avosydänleikkaus. Muuten henki lähtisi. Yhtenä yönä vaimolle sitten soitettiinkin ja kerrottiin, että minulla oli nyt korkean riskin leikkaus edessä, eikä muuta vaihtoehtoa ollut. Joko siitä selviää, tai sitten ei. Muistan kun minua siirrettiin sairaalan sängyssä käytäviä pitkin ja sitten minua jo "pyöritettiin" sängystä metalliselle pöydälle. Näin myös henkilökuntaa roiskeet kestävissä suojavarusteissa. Nähtävästi veri ja roiskeet lentäisivät. Sitten nukahdin ja säpsähdin hereille teho-osaston tarkkailussa. Leikkaus oli joulukuussa 2019 Meilahdessa ja selvisin siitä hengissä. Kiitos hyvän kirurgin ja leikkaustiimin ja ehkä onneakin oli mukana. Mene ja tiedä. 

Joulun ja tammikuun liikuin rollaattorilla, myös ulkona. Kiitos harvinaisen lumettoman ja jäättömän talven, jollainen talvi 2019-2020 oli. Onneksi tämä kaikki oli juuri ennen koronaa. 

Tämä kokemus opetti, että suomalainen terveydenhuolto aina erikoissairaanhoitoa myöten on harvinainen hyvinvointivaltion tuotos. Ehdottomasti säilyttämisen arvoinen. En edes tiedä paljonko tämä rumba tuli yhteiskunnalle maksamaan ja itse jouduin siitä maksamaan vain murto-osan kaikista kustannuksista. 

Henki pihisee vielä ja olen siitä hyvin iloinen. Kiitos siitä tekijöille. 

Petteri Sortes