Ydinaseiden käyttö

 

Ydinaseiden käyttö

 

Ydinsodalla tarkoitetaan ydinaseilla käytävää sotaa. Se voidaan jakaa rajoitettuun ydinsotaan ja rajoittamattomaan ydinsotaan. Rajoitettu ydinsota on muutamien ydinkärkien käyttöä, kun taas rajoittamattomassa sodassa vastapuoli pyritään tuhoamaan täydellisesti.

 

Ydinaseita on käytetty historiassa kaksi kertaa, toisen maailmansodan loppupuolella USA:n toimesta Japanissa Hiroshimassa ja Nagasakissa, joissa kuoli noin 150.000 ihmistä heti ja 250,000 ajan kanssa erilaisiin säteilysairauksiin. Maailman ensimmäisessä ydinsodassa oli siis kyse rajoitetusta ydinsodasta, käytettiin kaksi pommia ja vastapuoli antautui ehdoitta.

 

Ydinaseiden rajoitettua käyttöä alettiin tutkia 1970-luvulla ja presidentti Nixon hyväksyi tammikuussa 1974 tällaisen rajoitetun suunnitelman, joka tuli tunnetuksi Schlesingerin doktriinina.   

 

Ydinaseiden kuljettamiseen kohteeseen käytetään yleensä mannertenvälisiä ohjuksia, strategisia pommikoneita ja sukellusveneistä laukaistavia ballistisia ohjuksia.

 

Ydinaseiden käyttämättömyys on nykyään vahva globaali normi, vaikka hetkittäin niiden käyttöä onkin mietitty. Kuten Vietnamin sodan aikana, jolloin Nixon mietti, voitaisiinko niitä käyttää ratkaisemaan USA:n ongelmat Vietnamissa. Hän ei kuitenkaan niitä sitten käyttänyt, nähtävästi Kissingerin vastustuksen takia.

 

Taktinen ydinase on tarkoitettu käytettäväksi taistelukentällä. Taktisia ydinaseita käsitellään yleensä strategian rajattuna osana, ei täysimittaiseen ydinsotaan tarkoitettuna. Taktisiin ydinaseisiin eivät kuulu vain ydinkärjellä varustetut pommit ja ohjukset, vaan myös tykin ammukset, maamiinat, syvyyspommit ja torpedot.

 

Taktisten ydinaseiden räjähdysvoima on yleensä alempi kuin strategisten, vaikka ne silti ovat erittäin voimakkaita. Joillakin taktisilla ydinaseilla on ominaisuuksia, jotka parantavat niiden suorituskykyä taistelutilanteissa, kuten esimerkiksi räjähdysvoiman muunneltavuus ja neutronikärjet, joilla saadaan vähennettyä laskeumaa ja lisättyä vihollisjoukkojen tappioita.  Taktisia ydinaseita voitaisiin käyttää suuria maavoimia vastaan, tai vaikka suurta huoltokolonnaa vastaan.   

 

Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA on jo varoittanut Venäjän presidentti Putinin aikomuksesta käyttää taktista ydinasetta, jos Venäjä ahdetaan nurkkaan. Ydinaseen käytöllä olisi kenraalimajuri evp Pekka Toverin mukaan Venäjälle dramaattiset seuraukset ja se eristettäisiin entistä enemmän poliittisesti ja taloudellisesti. Lisäksi kukaan järkevä ei halua olla liittolainen sellaisen maan kanssa, joka käy toisen maan kimppuun ydinaseella, Toveri arvioi.   

 

Nato ei vastaisi kuitenkaan Venäjän ydinaseiskuun omalla ydinaseella, koska se ei ole suoraan sodan osapuoli. Putin ei myöskään päätä yksin ydinaseen käytöstä, eikä pysty myöskään sitä yksin ampumaan.

 

Venäjä kokee tarvetta kompensoida heikkoa sotilaallista suorituskykyään taktisilla ydinaseilla kirjoittaa Markus Järvinen Gradussaan ”Taktisten ydinaseiden muuttuva merkitys”. Uskottavan pelotteen muodostumisessa olennaisia asioita ovat kyky ja tahto toteuttaa ehdollisia uhkauksia. Ilman Yhdysvaltojen taktisia ydinaseita Venäjä kykenisi peloteteorian mukaan tehokkaammin luomaan Euroopan alueella ehdollisia uhkia, joiden avulla se voisi vaikuttaa omaan lähiympäristöönsä. Järvinen toteaa vielä, että tulevaisuudessa mahdollinen Venäjän näkemysten muuttuminen, sekä teknologinen kehittyminen voivat lisätä ydinaseiden merkitystä.

 

Tähän mennessä Venäjän käyttäytyminen ei ole poikennut sen ydinasedoktriinista, eikä se ole ollut ”irrationaalista”. Asiantuntijoiden enemmistö on sitä mieltä, että ydinaseisiin turvautumalla Venäjä ei saavuttaisi poliittisia tai sotilaallisia hyötyjä.

 

Jos tilanne kehittyy siihen vaiheeseen, että Venäjän johdossa aletaan harkita, että maata, tai sen johtoa uhkaa eksistentiaalinen tuho, niin tilanne on tietysti toinen.  Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Ivan Nachaev onkin sanonut, että ydinaseiden käyttö on siis mahdollista vain hätätilanteissa.

 

Kuten Järvinenkin toteaa, Venäjä lähtökohtaisesti käyttänee ydinaseitaan viimeisenä vaihtoehtona, mikäli sen puolustus uhkaa murtua. Tällaisessa tilanteessa Venäjä joutunee kompensoimaan puutteita konventionaalisissa suorituskyvyissä taktisin ydinasein.

 

Petteri Sortes