Mitä Trumpin valinta voi aiheuttaa Suomelle ja Euroopalle?

 Mitä Trumpin valinta voi aiheuttaa Suomelle ja Euroopalle? 

 

Suora uhka EU:n taloudelle ovat tullimuurit, joita Donald Trump on uhannut pystyttää kaupan esteeksi. Trumpin väläyttämät 10–20 prosentin tuontitullit vaikuttaisivat voimakkaasti Euroopan ja Suomen talouteen.  

 

Mario Draghin analyysi aiheesta on, että Trumpin hallinto edistää teknologista kehitystä, josta EU on jo valmiiksi jäljessä. Niin ikään Trump pyrkii tukemaan perinteisempiä aloja, jotka ovat keskeisiä EU-maiden viennin kannalta.  

 

Trumpin ja republikaanien “värisuora” 

 

Donald Trumphan on nyt saanut haluamansa “värisuoran”, kun republikaanit ovat varmistaneet enemmistön myös edustajanhuoneessa, senaatissahan heillä oli jo enemmistö. Näin ollen republikaaneilla on Valkoisen talon lisäksi valta kongressin molemmissa kamareissa eli edustajanhuoneen lisäksi myös senaatissa. Republikaanit voivatkin nyt sivuuttaa demokraatit kongressin molemmissa kamareissa päättäessään asioista mieleisellään tavalla.  

 

Sinänsä ohuet enemmistöt ovat hankalia, koska edustajanhuoneessa republikaanien laitaoikeisto aiheuttaa poukkoilullaan ongelmia päätöksenteossa.  

 

Trumpin politiikka ajaa hänen omaa ja toki myös häntä tukevien miljardöörien etua, sekä konservatiivisten kannattajien identiteettipolitiikkaa. Eli pitkälti itsekästä kansallista politiikkaa. Suositaan vain omia kannattajia ja unohdetaan muut. Se voi toki aiheuttaa pidemmällä ajalla hajaannusta liittovaltion yhtenäisyydessä, koska osavaltioiden välillä on suuria eroja. Kun tarkoituksena on ajaa ihmisryhmiä vastakkain, niin vastakkainasettelua ja rähinöitähän siitä syntyy.  

 

Suhtautuminen kansainväliseen järjestelmään  

 

Trump ei ole kansainvälisten organisaatioiden ystävä, eikä hän ole monenkeskisen politiikan ystävä. USA saa paljon paremmin ajettua omaa kansallista etuaan, kun neuvotellaan kahden maan kesken, kuin mies miehelle, supervallan ja vaikkapa pienen eurooppalaisen maan, kuten Suomi kesken. Kumpi maa saa paremmin ajettua omaa etuaan neuvotteluissa? USA:lle on hankalampaa, jos neuvotteluissa on mukana vaikkapa EU, joka tuo lisää neuvotteluvoimaa pienille ja vähän isommillekin maille. Kunhan on sitä kuuluisaa yhtenäisyyttä maiden kesken.  

 

Trumpin tarkoituksena on siis heikentää EU:a ja Natoa. Toisaalta Trumpin poukkoilevat puheet heikentävät Natoa, johon Suomikin hiljattain liittyi. Trump myös haluaa nostaa eurooppalaisten kustannuksia puolustuksessa, erityisesti hän haluaa, että eurooppalaiset ostavat yhä enemmän amerikkalaisia aseita armeijoilleen. Ehkäpä hän ei myöskään pidä eurooppalaisen puolustusteollisuuden kehittämisestä, eikä kilpailusta ylipäätänsä. Eihän esimerkiksi aseteollisuutta tarvitse euroopassa kehittää, koska ne tuotteet voi ostaa suoraan myös Trumpin Yhdysvalloista. Ainakin Trumpin ja republikaanien mielestä.  

 

Suomi on liittynyt Natoon, sillä on DCA sopimus ja mittavat hävittäjäkaupat, joten asioita, jotka sitovat Yhdysvaltoihin toki on. Toisaalta muitakin maita kuuluu Natoon ja DCA sopimuksiakin on tehty monien muidenkin maiden kanssa. Ehkä paras liima Trumpin kaudella ovat Suomen tekemät mittavat hävittäjä- ja ohjuskaupat.   

 

Ukrainan tukeminen 

 

Epävarmuus Ukrainan tukemisessa on ilmeistä, koska republikaanisessa puolueessa ei Ukraina näytä olevan suosiossa. Trumpin tukijathan onnistuivat viivyttämään Ukrainalle annettavaa tukea viime keväänä, niin että Ukraina joutui sodassa entistä ahtaammalle.  

 

Entäpä se kuuluisa Trumpin diili, eli rauhansopimus Ukrainaan? Sehän varmaan onnistuisi, jos Putin ja Venäjä saataisiin tyytyväisiksi ja Ukraina taas suostuvaiseksi uhkaamalla sen avun lopettamisella. Pakkorauha siis.  Alueluovutuksineen. Turvallisuudestakin tingittäisiin, jos Ukraina ei pääsisi vaikkapa EU:n ja Naton jäseneksi edes kohtuullisessa ajassa. Eiköhän se lisäisi myös pakolaisuutta Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin, kun elämä Ukrainassa koettaisiin hyvin vaaralliseksi.   

 

Kuka maksaa?  

 

Yhdysvallathan on jo pitkään halunnut Euroopan maksavan enemmän omasta puolustuksestaan. Suomenkin puolustusmenot tulevat siis, todennäköisesti, nousemaan entisestään. Tosin eivät kaikki nykyisetkään Nato maat maksa edes jo nyt vaadittua kahta prosenttia bruttokansantuotteesta. Eihän niiden tarvitse, koska niiden ja Venäjän välissä on muutenkin monta Nato maata, jotka oletettavasti puolustautuisivat viimeiseen kansalaiseensa asti. Kaipa ne katsovat, että varustautuminen on tuhlausta, kuten se niiden maiden osalta varmaan onkin.  

 

 

 

Petteri Sortes