Sodasta

 

Sodasta

Sun Tzun vanhassa kiinalaisessa klassikossa uskotaan, että sota on valtion elinkysymys ja sitä on tutkittava huolellisesti. Aseellinen kiista ei ole satunnainen säännöttömyys vaan toistuvaa tietoista toimintaa. 

Sotaa ennen piti aina olla toimintaa, joilla voittaminen tehtiin helpoksi, sillä siihen ei koskaan saa ryhtyä harkitsemattomasti eikä vastuuntunnottomasti. Pitää luoda epäluottamusta hallitsijan ja ministereiden, esimiesten ja alaisten ja ylhäisten ja alhaisten välille. Vakoilijat ja agentit ovat työssään kaikkialla kooten tietoa, kylväen epäsopua ja lietsoen kumousta. Vihollinen eristettiin ja hänen moralinsa tuhottiin, vastarinnan selkäranka taitettiin. Näin hänen armeijansa voitettiin ilman taistelua, kaupungit vallattiin ja valtio kaadettiin. 

Vasta sitten, jos tämä ei onnistunut, oli turvauduttava asevoimiin, joita ioli käytettävä voiton saavuttamiseksi:

1                        lyhimmässä mahdollisessa ajassa

2                        mahdollisimman pienin menetyksin pienimmällä vaivalla

3                        aiheuttaen viholliselle mahdollisimman pienet menetykset

Kansallisen yhtenäisyyden Sun Tzu arvioi voittoisan sodan perusedellytykseksi. Sen saattoi luoda vain hallitus, joka huolehti ihmisten hyvinvoinnista eikä sortanut heitä. 

Sun Tzu siis liitti sodan välittömästi poliittiseen yhteyteensä, liittosuhteisiin tai niiden puuttumiseen, kotirintaman yhtenäisyyteen ja vakavuuteen ja armeijan korkeaan moraaliin vastakohtana vihollismaan hajanaisuudelle ja sen armeijan huonolle moraalille. 

Sota nykyaikana

Nykynäkemyksen mukaan sota ei kuitenkaan aina ole pelkästään valtioiden välillä käytävää kamppailua, sillä sodan osapuolina voivat olla myös uskonnollisesti, etnisesti, ideologisesti jtai kulttuurisesti toisistaan poikkeavat ryhmät. 

Sotilaallinen ajattelu erottaa usein myös jyrkästi järjestäytyneiden armeijoiden harjoittaman "organisoidun" väkivallan ja siviilien harjoittaman väkivallan. Käytännössä ero ei ole jyrkkä, koska yhteiskuntien sisäinen väkivalta - kuten rikokset, kidutus, kuolemanrangaistuksen käyttö, naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta - on usein yhteydessä organisoidun ulkoisen väkivallan määrään. Taustalla ovat sodan levittämät käyttäytymisen mallit tai yhteinen ihmiskuva ja yhteinen ymmärrys sosiaalisuudesta. 

Sotilaalliset konfliktit ovat usein vain sodan kulttuurin jäävuoren huippu. Veden alle jäävää osaa on mahdollista havainnoida esimerkiksi joukkoviestinnän ihmiskuvaa tutkimalla. 

Preussilainen Napoleonin sotien aikaisen Carl von Clausewitzin mukaan sota on äärimmäistä väkivallankäyttöä, jossa ei tunneta rajoja, politiikan jatkamista toisin keinoin ja tahtojen välistä kamppailua. Sotatoimien tuloksen ennustaminen on hänen mukaansa mahdotonta, sillä siihen liittyy liian monta arvaamattonta tekijää. Näihin "kitkaa" aiheuttaviin tekijöihin kuuluvat muun muassa vihollisen toiminta, olosuhteiden muutokset, sattumat sekä niin sanottu "sodan sumu" eli puutteellinen tiedonsaanti omien ja vihollisten toiminnasta. 

Sota käsitteenä

Sinänsä "sotiakin" on monenlaisia, kuten hajoamissotia, hybridisota, hybridivaikuttaminen, hyökkäyssota, ekonominen sota, epäsuora sota, irtautumissota, itsenäisyyssota, kansalaissota, kansansota, kauppasota, kybersota, maailmansota, perimyssota, ryöstösota, siirtomaasota, sijaissota, sissisota, sisällissota, totaalinen sota, uskonsota, vallankumoussota, ydinsota jne. 

Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen johtaja Torsti Siren on huomauttanut, että "sota" on politisoitunut käsite, asiantilaa voidaan kutsua sodaksi, jos näin on yleisesti alettu tehdä. 

Niinpä esimerkiksi Korean sotaa ja Vietnamin sotaa kutsutaan yleisesti sodiksi, vaikka aikoinaan niitä kutsuttiin virallisesti poliisitoimiksi tai konflikteiksi. 

Sota Yhteiskunnallisena ja oikeustieteellisenä ilmiönä

Yleisesti sotaa tutkitaan ja määritellään joko yhteiskunnallisena tai oikeustieteellisenä ilmiönä. Ensimmäinen antaa sijaa tieteelliselle tutkimukselle, kun jälkimmäinen on tärkeä käytännöllisistä syistä. 

Ensimmäisen näkökulman mukaan sota voi tapahtua vain kahden tai useamman hallinnollisesti järjestäytyneen (heimon, kaupunkivaltion, kansallisvaltion, valtakunnan) osapuolten välillä. Oikeustieteellisestä näkökulmasta sota on laillinen olotila, joka tasa-arvoisesti mahdollistaa kahden tai useamman ryhmän välisen aseellisesti käydyn konfliktin. 

Lainsäädännöllisesti valtioiden välisissä sodissa ja aseellisissa selkkauksissa vastapuoli kieltää valtion suvereniteetin julkisen vallan käyttöön valtion alueella. Tällöin kyseisten osapuolten alueet tulevat sotatoimialueeksi, jotka käsittävät valtioiden maa-, meri- ja ilmatila-alueet, lukuun ottamatta demilitarisoituja alueita. 

Sotiakin, kuten monia muitakin asioita, on monissa eri vahvuuksissa:

Matalan intensiteetin sota

Ominaista on,  että siinä on rajalliset voimavarat käytössä. Konflikti käyttää siis vain pientä osaa valtion tai ryhmien resursseista. Epäsymmetrisyys, eli vastakkain ovat usein säännöllinen armeija ja sissit tai kapinalliset. Keinoina se sisältää terrori-iskuja, rajaseutukahakoita, sabotaasia. Ne ovat myös usein pitkäkestoisia paikallisia kriisejä. 

Keskitason intensiteetin sota

Laajempi konflikti, jossa taistelut ovat avoimia ja alueellisesti suurempia. Sotilaskalustona käytetään raskaampia aseita, kuten tykistöä ja panssarivaunuja, mutta ei täyttä tuhoamiskapasiteettia. Rajoituksena on se, että poliittiset ja maantieteelliset rajat pitävät sodan tietyillä alueilla eivätkä ne leviä globaalisti. 

Korkean intensiteetin sota

Siinä ovat kaikki keinot käytössä, eli osapuolet käyttävät massiivisia resursseja ja raskasta sotakoneistoa. Se on myös täysimittainen, eli kyseessä on usein suuri teollinen sodankäynti. Se myös aiheuttaa valtavaa tuhoa infrastruktuurille ja aiheuttaa suuria määriä siviiliuhreja. Esimerkkeinä ovat suuret valtioiden väliset rintamasodat. 

Loppujen lopuksi

Sodat alkavat usein poliittisten päätösten seurauksena, joiden jälkeen asevoimille annetaan tarvittavat tehtävät. Samalla tavalla poliittisten päätösten perusteella sodat loppuvat ja aseet vaikenevat. Preussilaisen Carl von Clausewitzin Napoleonin sotien jälkeen esittämä näkemys, jonka mukaan sota on poliittisen työkalupakin raskaimpia vasaroita, pitää toki edelleenkin paikkansa. 

.

5.8.2026                Petteri Sortes