Järjestystä globaaliin poliittiseen sekamelskaan

 

 

Järjestystä globaaliin poliittiseen sekamelskaan

 

Globaali tilanne

 

Tässä maailman ajassa päällimmäisenä ovat globaalit haasteet, kuten ilmastokriisi ja rajat ylittävät pandemiat, sekä suurvaltasuhteiden kriisiytyminen. Kylmän sodan jälkeinen aika on ohi ja seuraavia vuosikymmeniä leimaa kamppailu globaalista herruudesta demokraattisten ja autoritaaristen hallintomallien välillä.

 

Vaikka globaali voimatasapaino on kehittymässä moninapaisempaan suuntaan, aiheuttaa suurvaltojen voimapolitiikka edelleen ennennäkemättömiä haasteita tavoitteille rauhasta, kehityksestä ja globaalista hallinnasta. Suurvaltojen näkemykset asiasta kuin asiasta ovat hyvin erilaisia.

 

Yhdysvallat ja Kiina  

 

Yhdysvallat ja Kiina ovat pitkittyneessä kauppasodassa, Taiwanin tilanne on jännitteisin vuosikymmeniin, kansainvälinen koordinaatio koronaviruspandemian raivotessa epäonnistui, eivätkä globaalit pyrkimykset puuttua ilmastokriisiin vastaa tilanteen vakavuutta. Suurvalloilla on kuitenkin ollut perinteisesti tärkeä rooli kansainvälisen järjestyksen ohjaamisessa kriisien läpi ja uudistamisessa niiden jälkimainingeissa. Tällaisen ”järjestäjän” roolin omaksuminen vaatii suurvalloilta materiaalisia kyvykkyyksiä, sekä halukkuutta ottaa vastuuta järjestyksen tulevaisuudesta, mutta myös toiminnan suuntaa ohjaavan ja tulevaisuuteen katsovan ”järjestysvision”, joka samalla ohjaa suurvallan politiikkaa, sekä kansalliselle, että kansainväliselle yleisölle. Itse asiassa visio on tärkeä osa suurvaltaidentiteetin muodostumista. ”Järjestämisessä” ei siis ole kyse pelkästään vallan resursseista ja niiden käyttämisestä, vaan myös suurvaltojen mainitsemien arvojen ja institutionaalisten vaihtoehtojen hyväksyttävyydestä, sekä niiden yhteensovittamisesta keskenään. Nykytilanteessa ei kuitenkaan ole selvää, ovatko suurvaltojen näkemykset kansainvälisestä järjestyksestä tarpeeksi lähellä toisiaan, jotta ne voisivat sopia yhteiselon ja yhteistyön perusperiaatteista, saati keskeisimpien globaaliongelmien ratkaisemisesta.

 

Kansainvälinen järjestys

 

Yhden määritelmän mukaan kansainvälinen järjestys ”ylläpitää kansainvälisen yhteisön perustavanlaatuisia tai ensisijaisia päämääriä”. Näistä päämääristä tärkeimpiä ovat kansainvälisen yhteisön säilyttäminen, ulkoisen suvereniteetin ylläpitäminen, väkivallan rajoittaminen, sekä lupausten ja omistusoikeuden kunnioittaminen, toisaalta se voi tarkoittaa myös vakiintuneita sääntöjä ja järjestelyjä, jotka ohjaavat valtioidenvälisiä suhteita. Kansainvälinen järjestys ei siis ole pelkästään kuvaus tasapainon tilasta, vaan myös käsite, joka tarkoittaa pyrkimystä ennustettaviin valtioidenvälisiin suhteisiin, mutta mahdollisesti myös ylevämpiä tavoitteita, kuten rauha tai yleensä hyvä elämä. Sikäli kun/jos järjestyksellä pyritään johonkin lopputulemaan, se ei myöskään synny itsestään, vaan vaatii tarkoituksenhakuista rakentamista, ylläpitämistä ja muokkaamista kansainvälisen yhteisön jäseniltä. Se ei synny itsestään jostain tyhjästä.

 

 

Valtioiden käsitykset toisistaan

Tämän takia valtioiden ympäröivää maailmaa koskevat käsitykset, jotka rakentuvat sekä sisäsyntyisesti, että kanssakäymisessä kansainvälisen yhteisön kanssa, vaikuttavat lopulta siihen, millainen järjestys kansainvälisellä areenalla kulloinkin vallitsee. Kuitenkin laajaa yhteisymmärrystä kansainvälisen järjestyksen säännöistä on vaikea saavuttaa ilman vakiintunutta suurvaltojen välistä valtatasapainoa kansainvälisessä järjestelmässä. Sitä voidaan kuvata termein yksi-, kaksi-, tai moninapainen, riippuen suurvaltojen määrästä. Kansainvälinen järjestys pitää sisällään paitsi arvoista, normeista, säännöistä, käytänteistä ja organisaatioista koostuvan ”identiteetti- ja instituutiokomponentin”, sekä myös ”valtakomponentin”. Jälkimmäinen nostaa keskiöön paitsi suurvaltojen (tai yksittäisen suurvallan eli hegemonin) etuoikeutetun aseman, mutta myös vastuun kansainvälisen järjestyksen rakentajina ja ylläpitäjinä. Ensin mainittu taas siirtää huomion koko järjestyksen, sen keskeisten rakennuspalikoiden, sekä johtavien valtioiden aseman oikeutukseen.

 

Liberaali sääntöpohjainen järjestys

 

Liberaali sääntöpohjainen järjestys kattoi alun pitäen keskeisimmät kansainväliset instituutiot, kuten 1) Yhdistyneet kansakunnat, 2) Kansainvälinen valuuttarahasto, 3) Maailmanpankki, sekä tulleja ja kaupankäyntiä koskeva 4) GATT-sopimus ja myöhemmin myös 5) Euroopan yhteisön ja muut alueelliset organisaatiot. Järjestystä pönkittivät sen keskeiset arvot, tärkeimpinä YK:n peruskirjaan kirjatut valtioiden suvereniteetti ja alueellinen koskemattomuus. Tämä arvopankki on laajentunut vuosikymmenten varrella kattamaan paitsi vapaakaupan periaatteita, myös keskeisiin ihmisoikeussopimuksiin ja Etyk-sopimukseen kirjattuja yksilön vapauksia, sekä valtioiden vastuita suhteessa kansalaisiinsa. Erityisesti lännen näkökulmasta järjestykseen sisältyi myös turvallisuuskomponentti, joka rakentui Naton ja Yhdysvaltojen muiden liittolaissuhteiden ympärille. Toki kylmää sotaa leimasi myös vallan tasapaino kaksinapaisessa kansainvälisessä järjestelmässä.

 

Järjestys ei ollut kaiken kattava kaikille

 

Patoamispolitiikan aikakaudella Yhdysvaltojen takaama liberaali sääntöpohjainen järjestys ei ollut globaalisti kattava. Neuvostoliitto, Kiina ja muu kommunistiblokki, sekä niin sanotut kolmannen maailman valtiot ankkuroituivat vain tiettyihin järjestyksen osiin – eritoten YK:hon ja allekirjoittivat vain osan järjestyksen arvopohjasta. Neuvostoliiton ja Euroopan kommunistihallintojen luhistuttua kansainvälinen järjestelmä siirtyi yksinapaisuuden aikakauteen. Liberaalista sääntöpohjaisesta järjestyksestä sen keskeisine arvoineen ja instituutioineen tuli ainoa voimassa oleva vaihtoehto valtioidenvälisten suhteiden ja enenevissä määrin myös valtioiden ja kansalaisten välisten suhteiden järjestämiseksi. 1990-lukua ja 2000-luvun alkuvuosia leimasi optimismi liberaalien arvojen, demokraattisen rauhan ja neoliberaalin talouspoliittisen dogmin vääjäämättömästä voittokulusta. Samalla lännessä Venäjän ja Kiinan oletettiin solahtavan liberaalin sääntöpohjaisen järjestyksen ”vastuullisiksi osallisiksi”. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana usko liberaaliin sääntöpohjaiseen järjestykseen ja demokratioiden voittokulkuun on asteittain hälvennyt. Kiinan sotilaallinen ja taloudellinen nousu on synnyttänyt Yhdysvalloille aidon suurvaltahaastajan. On perusteltua puhua Yhdysvaltojen ”yksinapaisen hetken” päättymisestä ja kansainvälisen järjestelmän asteittaisesta kaksi- tai moninapaistumisesta. Viimeistään vuosien 2007 ja 2008 finanssi- ja talouskriisin jälkimainingit osoittivat, ettei lännen valama globaali talousjärjestelmä ollut vakaalla pohjalla, mikä lisäsi Kiinan taloudellista painoarvoa entisestään.

 

Autoritaarisuus

 

Kiina ja Venäjä ovat heittäneet haasteen sääntöpohjaiselle järjestykselle ja vaikka haasteet ovat luonteeltaan sinänsä erilaisia, molemmat ovat pyrkineet edistämään vaihtoehtoisia arvoja, instituutioita ja periaatteita osaksi kansainvälistä järjestystä. Kansainvälisen järjestyksen kriisiytymisellä on ollut vaikutusta populististen liikkeiden nousuun Atlantin molemmin puolin. Trumpin presidenttikausi osoitti, että jopa järjestyksen pääarkkitehti voi nousta haastamaan sen vakiintuneita arvoja, periaatteita ja instituutioita.

 

Poliittiset johtajat

 

Poliittiset johtajat, sekä autoritäärisissä, että demokraattisissa maissa voivat kuvailla kansainvälisen järjestyksen periaatteita tietyllä tavalla ja toteuttaa käytännössä varsin erilaista politiikkaa. Yhdysvallat on pyrkinyt varmistamaan sotilaallisella läsnäololla ja liittosuhtein, ettei mikään ”pahantahtoinen” suurvalta pääse hallitsemaan geostrategisesti keskeisimpiä maantieteellisiä alueita. Liberaalihegemoninen konsensus on heikentynyt 2010- ja 2020-luvuilla kansainvälisen järjestelmän valtasiirtymän, liberaalin sääntöpohjaisen järjestyksen kriisiytymisen, sekä myös Yhdysvaltojen itse tekemien valintojen vuoksi. Samalla Yhdysvaltojen pahentunut sisäpoliittinen kahtiajakautuminen demokraatti- ja republikaanileireihin vaikeutti johdonmukaista toimintaa kansainvälisillä areenoilla.

 

Yhdysvaltain suurvaltavisio

 

Järjestelmä- ja järjestystason realiteettien muutokset, sekä sisäpolitiikan ja mielipideilmaston asettamat rajoitteet ovat näkyneet Yhdysvaltojen suurvaltavision muotoilussa jo Barack Obaman presidenttikaudelta lähtien. Obaman hallinto halusi kääntää katseen Yhdysvaltojen valta-aseman sisäisiin rakennuspalikoihin, keventää terrorismin vastaisen taistelun sotilaallisia kustannuksia, sekä vastata Kiinan kasvavaan vaikutusvaltaan ”siirtymä Aasiaan”-politiikallaan.

 

Donald Trumpin kaudella ajatus vapauden, demokratian ja ihmisoikeuksien yleismaailmallisuudesta jäi taka-alalle. Vallankaappausyritykseen päättynyt skandaalien värittämä presidenttiys myös rapautti amerikkalaista demokratiaa ja maan uskottavuutta arvojohtajana.

 

Yhdysvallat näkee demokraattisen arvoyhteisön pönkittämisen sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän ja ”vapaan, avoimen, menestyvän sekä turvallisen” maailman takeena, mutta tunnustaa samalla tarpeen ylläpitää pienimmän yhteisen nimittäjän yhteisymmärrystä perustavanlaatuisista periaatteista, kuten suvereniteetista ja itsemääräämisoikeudesta. Tämä pragmatismi kumpuaa keskeisen dilemman tunnustamisesta: kiristyvän suurvaltakilpailun maailmassa on pakko pyrkiä yhteistyöhön akuuttien globaalien haasteiden, kuten pandemioiden, sekä ilmasto-, ruoka- ja energiakriisien ratkaisemiseksi myös autoritaaristen valtioiden kanssa.

 

 

Tietenkin, kunhan ensin globaali tasapaino on saavutettu ja yleensä pystytään sopimaan jostain suurvaltojen kesken.

 

 

Petteri Sortes

 

 

Olen käyttänyt esseeni pohjana ja inspiraation lähteenä ällistyttävän hyvää ja pureskeltua artikkelia, jonka löysin Kosmopolis lehdestä. Artikkeli on ”Kohti kilpailevien järjestysten tragediaa?” Sen ovat kirjoittaneet Ville Sinkkonen, Veera Laine ja Matti Puranen. Artikkeli löytyy Kosmopolis lehdestä Vol 53 Nro 2 (2023). Nostan hattua artikkelin kirjoittajille. Loistavaa työtä.

 

DCA (Defence Cooperation Agreement) sopimus USA:n kanssa

 

DCA (Defence Cooperation Agreement) sopimus USA:n kanssa

 

Suomi neuvottelee parasta aikaa DCA sopimusta USA:n kanssa. Puolustusyhteistyösopimus USA:n kanssa on myös esimerkiksi Norjalla, Virolla, Latvialla ja Liettualla. Suomi ja Ruotsi neuvottelevat siis omaansa parhaillaan. Sinänsä, kun liittoudutaan, niin pitää myös varmistaa, että yhteistyö on käytännössä myös mahdollista ja yhteistyönähän sen on myös pysyttävä.

 

Suomen ja oikeastaan koko Euroopan turvallisuusympäristön muutos Venäjän hyökättyä Ukrainaan on aiheuttanut tarpeen korostaa kahdenvälisiä suhteita maailman ainoaan supervaltaan, eli USA:n. Pienet maat, kuten Suomi ja Ruotsi, hakevat nyt turvaa liittoutumalla USA:n kanssa. Turvattomuuden tunteen aiheutti Venäjä ja Putin hyökkäämällä Ukrainaan.

 

 

DCA tulee olemaan Suomea sitova kansainvälinen sopimus sillä luodaan puitteet yhteistyölle Yhdysvaltojen kanssa. Oikeastaan sitä, että miten Nato jäsenyyden mahdollistama yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa käytännössä toteutetaan. Suomi sallii siinä toisen valtion joukkojen läsnäolon maassa tavanomaisia sotaharjoituksia pitkäkestoisemmin.

 

DCA sopimus sisältää muun muassa joukkojen maahantuloon, materiaalin ennakkovarastointiin sekä verotukseen liittyviä käytännön kysymyksiä. DCA antaa myös Yhdysvalloille jatkossa mahdollisuuden hyödyntää kongressin rahoitusta mahdollisiin infrastruktuuri-investointeihin Suomessa. Eli ennakkovarastojen ja tukikohtien rahoitusta, rakentamista ja ylläpitoa USA:n veronmaksajien kustannuksella. USA:n sotilailla olisi käytössään Suomessa tiloja ja alueita esimerkiksi harjoitteluun, aseiden varastointiin ja kaluston huoltamiseen.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Iro Särkkä kiteyttää, että sopimus vahvistaa käytännössä mahdollisuuden saada ja vastaanottaa apua. Suomessa ei ole ollut rauhan aikana aikaisemmin muiden maiden joukkoja pitkäkestoisesti. Ja nyt tietysti poistetaan kaikki esteet käytännön yhteistyöltä Suomen ja USA:n välillä.

 

Todennäköisimmin USA:n joukkojen tulevat sijoituspaikat sijaitsevat Pohjois-Suomessa, siellähän on myös Euroopan mittakaavassa suuri Puolustusvoimien harjoitusalue, Rovajärvi Rovaniemen ja Kemijärven välissä. Suomen ja Ruotsin jäsenyys Natossa yhdessä Norjan kanssa luo uusia mahdollisuuksia yhteistyöhön pohjoisessa.

 

Tutkija Iro Särkän mukaan Suomessa on oltava hereillä oman kansallisen itsemääräämisoikeuden rajoista. Ei saa syntyä tilannetta, jossa toinen valtio pystyy käyttämään Suomea omiin tarkoitusperiinsä.

 

Sopimus ei koske ydinaseita. Lain mukaan Suomeen ei saa tuoda ydinaseita. Samoin jalkaväkimiinojen tuonti Suomeen on kiellettyä.

 

Yksi mahdollisista kiistakysymyksistä on sotilaiden rikosoikeudellinen vastuu. Naton Sofa-sopimuksessa (Status of Forces Agreement) lähtökohta on, että lähettäjävaltion joukot noudattavat omaa lainsäädäntöään, mutta kunnioittavat vastaanottajavaltion lainsäädäntöä. Sotilaiden keskuudessa tapahtuu rikoksia siinä missä siviilienkin keskuudessa, joten niistä ei pidä yllättyä. Niihin voi toki varautua etukäteen hyvällä lainsäädännöllä ja varaamalla voimavaroja poliisityöhön.  

 

Petteri Sortes 

1995 Okinawa rape incident - Wikipedia

NCIS Case Files Reveal U.S. Military Sex Crimes in Okinawa (theintercept.com)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Reissu Ranskanmaalle

 

Reissu Ranskanmaalle

 

Olimme Ranskan reissulla ajan 31.7. – 7.8.2023. Ensin menimme tyttäremme luokse, joka asuu Ranskan Lyonissa. Lensimme Helsingistä Lufthansalla Frankfurtiin, josta sitten jatkolennolla saman yhtiön koneella Lyoniin. Tarjoilut ovat nykymaailmassa kovasti huvenneet lennon aikana, koska Lufthansa tarjosi vain pienen pullon vettä ja yhden Lufthansa suklaa makeisen. Suklaa maistui samanlaiselta, kuin on usein jouluisin joulukalentereissa.   

 

 

 

 

Frankfurtissa jouduimme odottelemaan nelisen tuntia jatkolentoa Lyoniin. Kenttä on kokonaisuudessaan valtava ja suorastaan näännyttävän laaja.

 

 

 

 

Frankfurtissa on selvästi olemassa jyrsijäongelma, koska hiiriä vilistelee siellä ympäriinsä. 

Lento Lufthansalla Frankfurtista Lyoniin oli lyhyt, eli vain 55 minuuttia. Lyonin kenttä on Lyon Saint Exupery.

 

 

Lyonin vierailulla asuimme Ranskalaisessa Novotel Lyon Gerland hotellissa, joka sijaitsee lyhyen matkan päässä tyttäremme asunnolta.

 

 

 

Hotellissa oli myös kunnon uima-allas ulkosalla. Aamiaistakin toki saimme.

 

 

Lyonissa liikuimme kävelemällä ja raitiovaunulla.

 

 

Kävimme myös Carrefour ruokakaupassa. Siellä voi myös hengähtää hetken kesken kiireisten ruokaostosten.

 

 

 

 

 

Kävimme toki myös tyttäremme luona, siksihän sitä Lyoniin oli tultukin.

 

Keskiviikkona lähdimme sitten koko ”hopon poppoolla” Ranskan Rivieralle, eli ”Cote d`Azur” ensin TGV junalla Lyonin rautatieasemalta kohti Nizzaa. Junamatka kesti noin 5 tuntia. Samalla näki junan ikkunasta Ranskan maaseutua ja sen valtavaa moninaisuutta.

 

 

Saavuimme sitten Nizzaan ja sen rautatieasemalle. Se tuntui suorastaan kaaosmaiselta, mikään ei tuntunut toimivan ja missään ei neuvottu, tai opastettu ketään. Kauhea paikka. Täällä joku sitten yritti nyysiä minulta olkalaukun, tunsin vain, että joku yritti vetää minua hihnasta toiseen suuntaan ja minä taas yritin mennä vastapäiseen suuntaan. Siinä sitten kesken kaiken karjahdin hyvin suomalaisesti, että ”Voi Perkele!!”, ja laukku vapautui jostain kumman syystä silloin.

 

Pääsimme sitten kuitenkin jossakin vaiheessa paikallisjunaan, jolla ajoimme kaupunkiin nimeltä Menton. Se on Ranskan Rivieralla, eli ”Cote d`Azur” sijaitseva kaupunki, josta on hyvin lyhyt matka Italian Ventimigliaan. Täällä sitten olimme lopun loman ajan. Kortteerinamme oli Le Reginassa oleva huoneisto. Se on vanhassa rantabulevardin varrella olevassa 1800 luvulla rakennetussa kerrostalossa.

   

 

 

 

Aulassakin on hyvin paljon vanhan ajan arvokkuutta.

 

 

 

 

Pitihän alueella tietenkin muistella myös Korsikan ja Ranskan pientä suurta miestä Napoleon Bonapartea.

 

 

Välillä oli hiukan huonompiakin säitä muodostumassa, mutta kaiken kaikkiaan suurimman osan ajasta oli suorastaan loistava keli, jota merituuli vilvoitti ja aaltojen kohina kuului koko ajan taustalla.   

 

 

Kaiken kaikkiaan meri ja näköala oli aivan uskomaton. Välimeri oli välillä niin äänekäs, että se kuulosti aivan tsunamilta, joka olisi kohta vyörymässä yli.

Näkymiä Mentonista.

 

 

 

 

 

Ranskan Mentonin lähellä oli myös Italian Ventimiglia, joka sijaitsee siis Italian puolella. Sinne oli suora junayhteys ja siellä oli myös isot maalaismarkkinat.

 

 

 

 

 

Pistäydyimme myös Monacossa, jossa olimme ”Hop on Hop off” kiertoajelulla. Alueella on hyvin ahtaat kadut ja aivan ällistyttävän taitavat bussikuskit. Skootterikuskit taas olivat sellaisia, että kovasti ihmettelin, että miten heitä vielä oli hengissä niinkin paljon.

 

 

Kaupunkipyöränä Monacossa on tietenkin ”Monabike”.

 

 

 

 

Kotimatkan aloitimme bussilla 80, joka ajoi Mentonista Monacon kautta Nizzan lentoasemalle terminaali kakkoseen. Lento lähti sitten terminaali ykkösestä, jonne on ilmainen bussi tai raitiovaunuyhteys terminaali kakkosesta.  

 

Bussimatkan aikana näkyi yksittäisiä linnojakin siellä ja täällä.

 

 

Kotilento oli Norwegianin suora lento Nizzasta Helsinkiin. Norwegian on sen verran pihi lentoyhtiö, ettei se tarjonnut mitään ilmaisia tarjoiluja lennon aikana. Matkustamo henkilökunta oli ihme kyllä suomenkielistä.

 

 

 

 

Petteri Sortes

 

 

 

 

 Côte d’Azur eli Ranskan Rivieran on ihana lomakohde (rantapallo.fi)