Pärnun reissu

 

Pärnun reissu

 

En ollut pitkään aikaan, siis useampaan vuoteen, reissannut ulkomailla. Nyt tuli sitten pistäydyttyä Virossa, Pärnun kaupungissa ja majoituttua Hedon Spa & Hotel. Itse reissu kesti ma 24.7 - pe 28.7.2023.

 

Meillä oli laivassa hytti ja aamiainen. Aamiainen oli monipuolinen, mutta ruuhkainen. Hytissä taas pystyi säilyttämään matkatavaroita ja hengähtämään aamiaisen rasituksista.

 

Kun tulimme satamaan niin Ikaalisten Matkatoimiston bussi Pärnuun oli jo odottamassa. Bussiin mennessä mielessä kävi, että Virolaiset taitavat olla ohuempia, kuin me Suomalaiset. Tai sitten ainakin minä. Bussin käytävä oli niin kapea, että siinä oli meikäläisellä etenemistä. Bussi oli, lomasesonki kun oli meneillään, tietenkin viimeistä paikkaa myöten täynnä. Se oli kyllä takapuolta puuduttavat kaksi tuntia, se istuminen bussissa.     

 

 

Tulimme sitten aikanaan Pärnuun ja bussi vei meidät suoraan Hotellin eteen. Tällä kertaa majoituimme Hedon Spa & Hotellissa, joka on ihan Mudaravilan takana ja yhdistettynä siihen, vain kivenheiton päässä rannasta.

 

Pitipä sitä tietysti heti ensimmäisenä päivänä sitten lampsia rantaan ja kävellä hyvin pitkä matka keskelle Pärnun lahtea. Vesi on siellä nimittäin niin matalaa, että pitää kävellä pitkän matkan vedessä, jotta vettä on edes metrin verran. Sen jälkeen vain otetaan vastaan aaltoja, joita tulee tasaiseen tahtiin kohti rantaa. Ranta on kaiken kaikkiaan upea. Pehmyttä hiekkaa ja tilaa riittää. Ei siis mikään ruuhkaranta. 

 

Hotelli Hedonin aamiainen on todella monipuolinen ja maistuva. Pöydät ovat väljästi, joten tilaa riittää. Ruuhkaakaan ei ole, kun aamiaista tarjoillaan klo 8.00–11.00. Oivallinen järjestely.  

 

Kylpyläpuoli oli tasokas, useita erilaisia saunoja, kuten höyrysauna. Kuntouima-allasta ei ollut, mutta loikoiluun ja rentoutumiseen toki oli. Lattia laatoitus vain oli niin liukas, että meikäläisen piti varoa. Hotelli on kaiken kaikkiaan rauhallinen ja tilava ja sijainti erinomainen.

 

Kävin yhtenä päivänä Pärnun kauppakatu Ryytlillä, jonne pääsee näppärästi Hotellin vierestä menevällä ilmaisbussilla. Se kulkee parin tunnin välein ja kuljettaa matkustajia/turisteja eri hotelleista Pärnun keskustaan.

Virossa on sellainen erikoinen piirre, että voi olla vaikka uusi tai peruskorjattu rakennus, mutta vieressä purkukuntoinen röttelö. Maa on myös hyvin tasainen, siellä ei juurikaan ole mäkiä tai järviäkään. ”Aakeeta laakeeta”. 

 

Yhdessä vaiheessa tuli syötyä perinteistä snäggäri ruokaakin, eli ranskalaiset ja nakit maistuivat hotellin läheisestä kioskista. Oliko se Wiiner ja free kartul? Jotain sellaista. 

 

 Kävin myös syömässä kuuluisia munkkeja, jotka olivat edelleen erinomaisia.

Kerran vierailin Lehe Kohvikissa, jossa on hyvää ja maittavaa ruokaa. Kohtuulliseen hintaan.   

 

Pärnusta pitää aina mainita puistot, joita on paljon ja kaikenlaisia. Yhdessä oli muun muassa muotoiltuja norsuja. 

 

Paluu Pärnusta oli Ikaalisten Matkatoimiston bussi Tallinnaan ja sitten laivaan. Laivassa oli päivällinen ja se olikin erinomainen. Oli tilaa, eikä jonoja ruokapadoille juuri ollut. Erinomaista.  

Jään kuitenkin vielä lopuksi pohtimaan, tuleeko Pärnun suunnalla vielä sauvakävely buumi? 

Kuva ei ole Pärnusta, vaan jostakin internetin syövereistä, mutta kukaties sauvakävely buumi on Pärnussa tulollaan. 😎

Olin nimittäin ainut, joka käytti kävely sauvoja. 😄

Petteri Sortes

Viron kartta

https://fi.maps-estonia.com/viron-tiekartta

 

 

 

 

 

 

Suurvaltojen kilpailu

 

 

Suurvaltojen kilpailu

 

Alueellinen hallinta ja vaikutusvalta ovat yhä keskeisiä suurvaltakilpailun muotoja, mutta kilpailu kriittisten globaalien virtojen hallinnasta, johtavista teknologisista kyvykkyyksistä ja kansainvälisten normien määrittelystä ovat yhä tärkeämpiä suurvaltakilpailun kenttiä.

 

Kun länsimaiset suurvallat ovat menettäneet vaikutusvaltaansa kansainvälisissä instituutioissa ja rakenteissa, niin niillä on joskus ollut tapana vetäytyä niistä. Eli menettää lopunkin vaikutusvaltansa.

 

Excel-talouden luomat pitkät ja monisyiset, mutta edulliset, globaalit tuotantoketjut ovat osoittautuneet hyvin haavoittuviksi. Etenkin nyt, kun johtavat suurvallat blokkiuttavat maailmaa itse johtamiinsa blokkeihin. Pitää myös muistaa, että suurvallat ovat aina pohjimmiltaan itsekkäitä, joten ne ajavat lähinnä omaa etuaan. Monilla alueellisilla suurvalloilla ei kuitenkaan ole halua valita vain yhtä blokkia, kuten vaikkapa Saudi-Arabia, vaan niillä on halu hyödyntää molempia blokkeja.   

 

Nyt, kun vaikkapa Yhdysvallat haluaa lyhentää strategisesti tärkeissä tuotteissa tuotanto ketjuja, eli maantieteellisesti sijaitsemaan Yhdysvalloissa, niin sehän nostaa tuotantokustannuksia, kun enää ei valitakaan edullisinta vaihtoehtoa. Toisaalta, kuten on jo kuultu, voi esimerkiksi Kiina rajoittaa strategisesti tärkeiden raaka-aineiden viennin vain tärkeille liittolaisilleen, tai varata ne vain omaan käyttöönsä.     

 

Vahvimpien suurvaltojen, eli Yhdysvaltojen ja Kiinan edut ovat usein ristiriidassa, eikä kumpikaan näistä valloista kykene toimimaan globaalina supervaltana tai maailman poliisina. Varsin usein maiden sisäpolitiikka ohjaa valtioiden ulkopoliittisia päätöksiä, mikä osaltaan rajoittaa niiden kansainvälistä roolia. Olemme siis siirtyneet moninapaiseen maailmaan. 

 

Tämä on tullut esille erityisesti Trumpin presidenttikauden aikana, kun USA peräytyi ja vetäytyi kuoreensa. Vaikutuksia oli YK:ssa, Natossa, lähi-idässä, Syyriassa, Koreassa jne. Yhdysvaltojen vaikutusvalta vähentyi ja Venäjän ja Kiinan kasvoi. Nato natisi liitoksissaan.  

 

Globaalihallinnan rakenteiden heikentyminen vahvistaa alueellisten suurvaltojen, kuten vaikkapa Intian, Venäjän, Israelin ja Turkin suhteellista valtaa. Vallan alueellistuminen lisää kansainvälisen järjestelmän ennakoimattomuutta ja epävakautta.

 

Alueelliset suurvallat voivat nyt käyttää voimaansa, myös sotilaallista, vaikkapa pienempiä rajanaapureitaan vastaan. Globaalit suurvallat eivät ole välttämättä enää toppuuttelemassa niitä. Etenkin, jos niillä on ydinaseita käytössään. Esimerkiksi Suomen liittyminen Natoon lisäsi Suomen turvallisuutta, koska liittoutuminen lisää sitä. Samalla saimme ydinasesateenvarjon suojaksemme, eikä Venäjä voi enää halutessaan painostaa niillä.

 

Sodat ja konfliktit ovat siis lisääntyneet ja demokratian eteneminen on pysähtynyt. Ihmisoikeuksista puhumattakaan, jotka ottavat takapakkia jopa euroopassa, kuten Unkarissa, Turkissa ja Puolassa. Liberaalit kansainväliset normit, sekä demokratia ovat myös alkaneet heikentyä.

 

Mitä eurooppa voisi tehdä?

EU on ollut euroopalle todella hyödyllinen. Se on vain laajentunut liikaa ja ottanut jäsenekseen liian monta entisen itä-blokin maata, joissa on kehittynyt liian voimakas autoritaarinen linja. Kuten vaikkapa Orbanin Unkari. 

Natoa pitäisi myös kehittää enemmän euroopan ehdoilla ja itsenäisemmäksi. Niin, että se pystyisi hoitamaan euroopan puolustuksen, vaikkapa ilman Yhdysvaltojen apua. Pitää nimittäin muistaa, että Yhdysvalloissa on myös kasvavaa tyytymättömyyttä eurooppaa kohtaan. Ajattelu "Yhdysvallat ensin", eli Yhdysvallat ei välttämättä tulisi euroopan avuksi, vaikka viides artikla mitä sanoisi. Trumpismi ei ole euroopalle hyvä vaihtoehto. Lisäksi Natokaan ei ole mitenkään yhtenäinen, kuten vaikkapa Turkin ja Unkarin käytös osoittaa. Sillä vain on Yhdysvaltain ydinasepelote käytössään. Tosin Iso-Britannia ja Ranskakin ovat ydinasevaltioita.     

Petteri Sortes

 

 

 

 

Unkarin ja Puolan tie

 

Unkarin ja Puolan tie

 

 

Unkari on ajautunut vuodesta 2010 pääministerinä toimineen Victor Orbanin kaudella kauas oikeusvaltioperiaatteesta. Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan, saatuaan vallan vuoden 2010 vaaleissa pääministeri Viktor Orbanin Nuorten demokraattien liitto – Unkarin kansalaisliitto (Fidesz) ajoi läpi perustuslaillisia ja oikeudellisia muutoksia, jotka ovat antaneet sille mahdollisuuden lujittaa hallintaansa maan riippumattomissa instituutioissa, mukaan lukien oikeuslaitos.

 

Orbanin johtama hallitus on heikentänyt systemaattisesti viimeiset kymmenen vuotta muun muassa vähemmistöjen, asunnottomien ja opiskelijoiden asemaa. Myös itsenäisesti toimiva lehdistö ja oikeuslaitos ovat uhattuina. New York Timesin mukaan suuri osa kaikesta Unkarin mediasta on täysin Orbanin ja tämän tukijoiden hallinnassa.

 

Laki ja käytännöt syrjivät vähemmistöjä. Fidesz-hallitus on hyväksynyt siirtolaisten ja LGBT+:n vastaista politiikkaa, sekä lakeja, jotka haittaavat sellaisten oppositioryhmien, toimittajien, yliopistojen ja kansalaisjärjestöjen toimintaa, jotka arvostelevat hallitsevaa puoluetta tai joiden näkökulmia Fidesz muutoin pitää epäsuotuisina. Unkari on myös jo pitkään käynyt kampanjaa, jossa erilaisia kansalaisjärjestöjä aktiivisesti tukeva miljardööri Soros on liitetty osaksi erilaisia salaliittoteorioita.

 

Orbanin hallitus kielsi asunnottomuuden laissa vuonna 2018. Unkarissa on 15.000 asunnotonta ja vähintään 70.000 välittömässä asunnottomuuden vaarassa elävää ihmistä.

 

Unkarissa on jäljellä enää muutama vapaa media taistelemassa valeuutisia vastaan. Samalla poliittista päätöksentekoa ja muita julkiseen piiriin kuuluvia aiheita pimitetään vapaalta lehdistöltä. Unkarin median juttuihin on saatu toki myös totuudellisuutta, mutta valeuutisille ominaisella logiikalla niitä on ryyditetty erilaisilla väitteillä, jotka eivät pidä paikkaansa.

 

Vuonna 2011 Orbanin hallitus ajoi läpi ensimmäiset uudistuksensa tai paremminkin huononnukset Unkarin koulutusjärjestelmään. Oppivelvollisuus laskettiin 16 vuoteen ja lukukausimaksut otettiin käyttöön kaikissa korkeakouluissa. Koulut menettivät suurimman osan itsemääräämisoikeudestaan ja koulukirjat yhtenäistettiin. Kirjojen antama kuva heijastaa Orbanin hallituksen ideologiaa. Opetussuunnitelmat peräänkuuluttavat vain kuuliaisuutta eivätkä tarjoa eväitä elämään.  

 

Unkarin oikeuslaitoksen uudistukset ovat heikentäneet toimeenpanovallan valvontaa ja vaarantaneet oikeuslaitoksen riippumattomuuden. Vuonna 2012 Unkarin hallitus laski mielivaltaisesti tuomareiden eläkeikää, jolloin satoja tuomareita joutui jäämään eläkkeelle. Tilalle valittiin pääministeri Orbanin ja tämän hallitukseen myötäsukaisesti suhtautuvia tuomareita. Muistuttaa hiukan Erdoganin toimia vuodelta 2016, kun Turkissa erotettiin yli 2.700 tuomaria, joilla uskottiin olevan yhteyksiä ulkomailla eläneeseen uskonoppineeseen. Tilalle otettiin Erdoganin luotettavia kannattajia.

 

Freedom House esittää kritiikkiä myös kehityksestä Puolassa, jonka hallitusta on syytetty muun muassa oikeuslaitoksen itsenäisyyden rapauttamisesta. Sen mukaan Unkari ei ole enää demokratia ja Puolan kehitys on huolestuttava.

 

Pitää siis kysyä, että onko EU siis ryhmä valtioita, joita yhdistävät yhteiset arvot? Selvästikään ei. Eikä Natokaan ole demokraattisten valtioiden yhteisö, koska demokratioitakin on montaa tasoa. On demokraattisia ja vähemmän demokraattisia maita.  

 

Unkari ja Puola kuuluvat myös Natoon, mutta Suomen hakiessa Naton jäsenyyttä, ne kuuluivat oikeastaan eri leireihin. Puola hyväksyi pika pikaa Suomen (sekä myös Ruotsin), mutta Unkari viivytti Suomen jäsenyyden hyväksymistä, eikä ole edelleenkään hyväksynyt Ruotsia. Erdoganin Turkin pitää nähtävästi hyväksyä Ruotsi ensin Naton jäseneksi, vasta sen jälkeen voi Orban ehkä hyväksyä jäsenyyden.

 

Taustalla on myös Puolan ja Unkarin erilainen suhtautuminen Ukrainan sotaan ja Venäjän hyökkäykseen. Puola tukee Ukrainan taistelua ja Unkari taas ei. Unkari ei myöskään osallistu sanktioihin Venäjää vastaan, vaan käy enenevästi kauppaa Venäjän kanssa, sekä on laajassa yhteistyössä Turkin ja Erdoganin kanssa. Asiaan kuuluu myös EU:n ja Naton jäsenyyden hyödyntäminen Unkarin kansallisten etujen ajamiseen.

 

Petteri Sortes

https://freedomhouse.org/country/hungary/freedom-world/2023

Suomalaisten Nato-kannatus nyt ja ennen

 

 Suomalaisten Nato kannatus nyt ja ennen

 

Viime aikoina on ollut suorastaan muotia kertoa kannattaneensa Natoa vuonna yksi ja kaksi ja, että siihen olisi pitänyt liittyä hyvän sään aikana jo kauan, kauan sitten. Ajatuksena on tietenkin järkevää suositella yleensäkin puolustusliittoon liittymistä hyvän sään aikana, mutta, kun kansa ei tukenut ajatusta ja se kansa kääntyi kannattamaan Natoa vasta hyvin huonon sään aikana. Onneksi ei sentään sodan aikana, koska silloin ei jäseneksi olisi päästy, kuten ei Ukrainakaan nyt pääse.

 

Paasikivihän on sanonut päiväkirjassaan, että: ”Suomen ulkopoliittinen probleemi on Venäjä ja suhteemme siihen. Kaikki muut ovat poliittisesti toisarvoisia.”

 

Aikaisemmin sanottiin, että Natosta pitää tehdä kansanäänestys, jotta saadaan tietää, onko se ”kansa” päätöksen takana, vai ei. Olisi ollut katastrofi, jos kansanäänestyksessä olisi tullut hylkäävä päätös. Katastrofi olisi ollut viesti Natolle ja Venäjälle. Menneinä vuosikymmeninä ei olisi ollut puhettakaan, että Nato-päätös olisi tehty ilman kansanäänestystä, pelkästään eduskunnan päätöksellä. Kannatus oli ollut niin vähäistä.

 

Suomen Nato-jäsenyyshän hyväksyttiin Brysselissä 4. huhtikuuta 2023. Suomi on nyt Naton 31. jäsenvaltio. Kesäkuun 2022 kyselyn mukaan 79 % suomalaisista kannatti silloin Nato-jäsenyyttä.

 

Mikä oli aiheuttanut tällaisen muutoksen? Venäjä ja Putin hyökkäämällä Ukrainaan 24. päivä vuonna 2022 ja toki myös Venäjän aikaisemmat rajasodat Georgiassa, Ukrainassa (Venäjä miehitti Krimin jo vuonna 2014), Tsetsheniassa, Syyriassa. Lisäksi Putin oli puhunut, että rajamaa Suomi ei saisi vapaasti liittyä Natoon. Pienessä maassa nimeltä Suomi alettiin siis pelätä tulevaisuutta.

 

Elinkeinoelämän valtuuskunnan vuosina 1998–2015 teettämissä Nato-kyselytutkimuksissa suurin osa vastusti Nato-jäsenyyttä. EVA:n tutkimuksessa Nato-myönteisyys oli alimmillaan talven 2012 mittauksessa, jossa vain 14 % kannatti 65 % vastustaessa jäsenyyttä. Yleensä kannatusluvut olivat tutkimuksessa noin 20 %.

 

Näissä oloissa ei olisi voitu viedä Suomea Natoon ilman kansanäänestystä, jossa liittyminen olisi hylätty ja toki Venäjäkin olisi osallistunut kansanäänestyksen aikana käytävään kansalaiskeskusteluun. Disinformaation, hyödyllisten idioottiensa, sekä myös trolliensa kautta.

 

Petteri Sortes

 

 https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Suomen_Nato-keskustelu

https://www.eva.fi/blog/2022/11/23/suomalaiset-liittyvat-natoon-yhtenaisina/

Suomi Natossa USA:n Norfolkiin vai Hollannin Brunssumiin?

 

 

Suomi Natossa USA:n Norfolkiin vai Hollannin Brunssumiin?

 

 

Hiukan erikoinen kiista, koska Norfolk on laivastotukikohta ja siinä komentorakenteessa painottuvat Atlantin laivasto, Atlantin valtameri ja maat, kuten Norja tai Islanti. Suomellahan ei ole tunnetusti metriäkään Atlantin rantaviivaa. Suomen merellinen ulottuvuus painottuu Itämereen ja saaristoon, sekä oman merenkulun turvaamiseen.

 

Uhissa taas Venäjä ja sen 1.344 kilometriä pitkä raja Suomen kanssa ja sen puolustaminen maahyökkäyksen uhkaa vastaan on aina ollut päällimmäisenä. Suomi on siis tärkeä osa Naton suunnittelua ja puolustusta Venäjää vastaan koskien yhteistä maarajaa sen kanssa, yhdessä Puolan ja Baltian maiden kanssa. Siis Suomi on päätymässä Naton komentorakenteessa Hollannissa sijaitsevan Brunssumin alaisuuteen.   

 

Vaikka miten halutaan suorat ja erinomaiset suhteet USA:n kanssa, niin eihän Suomi voi pelkästään sen asian kanssa mennä Norfolkin komentorakenteen alle. Eikä se suunnittelu välttämättä silloin tukisi Naton puolustuksen suunnittelua kokonaisuutena Venäjän uhkaa vastaan. Tai oikeastaan mitään muutakaan kokonaisvaltaista suunnittelua.

 

Pohjoismailla on myös erilaiset uhat ja erilainen maantiede.  Islanti on saari, Norjalla Atlantti ja Tanskalla salmet. Suomi on Naton ulkorajalla Venäjää vastaan ja tulevaisuudessa Ruotsi taas tärkeä tukialue ympärillään oleville muille pohjoismaille ja erityisesti Suomelle ja Baltialle.

 

 

Suomen puolustuksen suunnittelussa painottuvat siis itärajan valvonta ja puolustus, yhdessä Baltian maiden ja Puolan kanssa. Suomen kahdenkeskiset suhteet Yhdysvaltoihin ja ehkä Britanniaankin pitää siis hoitaa muilla tavoilla, kuin Norfolkin tukikohdan ja komentorakenteen kautta. Vaikka se olisi miten trendikästä. Toki komentorakenne uudistus on myös etenemässä Naton piirissä.

 

 

Petteri Sortes

 

 

 

Suomi Natossa

 

Suomi Natossa

 

Nato-jäsenyys muuttaa Suomessa monia asioita hyvin syvällisellä tavalla. Lähtökohtaisesti Suomi on liittyessään Natoon tehnyt jo selkeän päätöksen liittyä läntiseen sotilaalliseen koalitioon, joka on hyvin USA vetoinen. Kaikessa mahdollisessa sotilaallisessa vastakkainasettelussa johon Nato voi joutua turvataan pitkälti USA:n sotilaalliseen voimaan ja sen ennalta ehkäisevään ydinase sateenvarjoon. Lisäksi Suomi on kehittänyt kahdenkeskisiä suhteita Naton keskeisiin vaikuttajavaltioihin. USA:n ja Britanniaan. Perinteisesti Suomi on myös turvautunut Ruotsiin, ja yhteistyö onkin syventynyt sen kanssa viime vuosina. Suomi tukeekin aktiivisesti Ruotsin Nato jäsenyyden hyväksymistä, sen minkä pystyy.

 

USA ja Nato

USA:lla on omat globaalit etunsa ajettavana ja Natolla taas on kollektiivina omat suunnitelmansa Suomen paikasta Natossa ja osana sen puolustusta. Joten Suomi ei enää ole yksin päättämässä ja ottamassa vastuuta omasta puolustuksestaan ja etenkään sen suunnittelusta. Tämä taas vaikuttaa ajan kanssa harjoitteluun, joukkojen sijoitteluun ja myös kalustohankintoihin.  

 

Uhat

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa eivät määritä pelkästään sotilaalliset uhat, vaan myös paljon laajemmat globaalit uhat ja strateginen vastakkainasettelu. Kuten USA vastaan Kiina ja Venäjä. Tai Intia ja Brasilia. Etenkin USA:n näkökulmasta ja kun ajatellaan Natoa myös USA:n työkaluna globaalissa kilpailussa. Miten suhteuttaa siihen Suomen kansallinen etu? Onko vastakkainasettelu Kiinan kanssa edes Suomen strateginen etu, vai haitta? Jos Suomi päättäisi itse, niin se ajattelisi vain pelotetta, joka olisi vain Venäjää vastaan. Eli se klassinen: Venäjä, Venäjä, Venäjä. Uhat eivät kuitenkaan ole pelkästään sotilaallisia, vaan siellä on myös ilmaston muutos ja siitä johtuva pakolaisuus tai siirtolaisuus, elinolosuhteiden huonontuminen, nälkä, meren pinnan nousu, taloudellinen kilpailu jne. Kaikki nämä muutokset, katastrofit ja dynamiikka vaikuttavat turvallisuuteen (miten turvallisuutta hyödynnetään) ja miten turvallisuus koetaan eri maissa.    

 

Nyt siis pitää miettiä, millä tavalla Suomen etuja ajetaan Natossa ja mitä ne edut ylipäätänsä ovat. Luonnollisesti osana liittokuntaa, eli 31 maan järjestössä yhtenä sen jäsenenä. Jokaisella liittokunnan jäsenellä on omat alueelliset ja globaalit uhkansa ja pelkonsa, joihin ne valmistautuvat. Eivätkä ne ole samanlaisia. Joillakin se on rajanaapuri Venäjä, joillakin Venäjän pohjoinen laivasto, joillekin Välimeren ylitystä odottavat siirtolaiset pohjoisessa Afrikassa, joillekin separatistiset liikkeet kuten Espanjassa Katalonia ja Turkissa Kurdit.

 

Autoritaarinen kehitys

Jotkut maat ovat itse ajautuneet kohti autoritaarista hallintoa kuten Unkari, Turkki ja vaikkapa Puola. Vallan vaihto vaalien kautta ei ole niissä enää demokraattisessa kierrossa, tai sitä on tietoisesti hankaloitettu. Kysymys tietysti kuuluu, voiko tällaisia maita olla järjestön jäsenenä ja onko niillä korruptoiva vaikutus järjestön sisällä? Kantaahan olisi hyvä ottaa, koska hiljaa olemalla ei ainakaan saa ääntänsä kuuluviin.  

 

Kleptokratioiden ja autoritaaristen maiden tukeminen

Valitettavasti on ollut niin, että länsimaiset instituutiot ovat tukeneet autoritaaristen valtioiden johtajien toimintaa näiden varastaessa omalta kansaltaan. Kun ajatellaan vaikkapa Venäjää, niin länsimaiden omat pankit ja konsultit ovat olleet mukana luomassa ja edistämässä vallan epätervettä keskittymää Putinin Venäjälle. 

Ison-Britannian sisäministeriö lopetti niin kutsuttujen kultaisten viisumien myöntämisen vain vajaa viikko ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Näistä viisumeista eivät hyötyneet pelkästään rikkaat Venäläiset oligarkit, vaan myös muut kleptokraatit ja diktaattorit ympäri maapalloa. Britanniassa houkuttelevaa on ollut muun muassa vahva omaisuudensuoja. 

Kleptokratiallahan tarkoitetaan institutionalisoitunutta varastamista. Kleptokratiassa eliitit ryöväävät julkisia varoja ja julkista omaisuutta omaksi hyödykseen. Palveluitaan heille tarjoavat länsimaiset asiantuntijat, joita ovat pankkiirit, asianajajat ja konsultit, jotka hoitavat laillista ja laitonta rahoitusta. Samalla nämä hyödyttävät järjestäytynyttä rikollisuutta. Varastetuilla varoilla hankitaan kiinteistöjä, arvoautoja, taidetta tai kultaa. Vaikkapa kiinteistöjä Lontoosta. Tai korruptoidaan lakeja säätäviä elimiä vielä demokraattisissa länsimaissa.  

Pääministeri vs presidentti 

Pääministerihän vastaa EU politiikasta ja presidentti taas ulko- ja turvallisuuspolitiikasta yhdessä valtioneuvoston kanssa. Tai niin ainakin lukee perustuslaissa. Olisiko tätä rajausta hyvä tarkistaa? Maailma on nyt muuttunut, kun Suomi on liittynyt Natoon. Monissa maissa presidentti on hyvin seremoniallinen valta ja joissakin toisissa taas presidentillä on enemmän valtaa. Valinnan paikka. Ei pidä unohtaa sitäkään, että presidentinvaalit lähestyvät, eikä Niinistö ole niissä ehdokkaana. Minkälainen tulee olemaan seuraavan presidentin linja? Sinänsä Naton päivittäisistä rutiineista vastaavat mielellään ulko- ja puolustushallinnon virkakoneistot, mutta isoissa linjoissa tarvitaan aina poliittista ohjausta. Jokin visio, johon suuntaan Suomea osana isoa instituutiota ohjataan.

 

Petteri Sortes

 

 

 

 

Opintieni vuosien varrella

 

Opintieni vuosien varrella

Opintieni on ollut monipuolinen, mielenkiintoinen ja hyvin proaktiivinen, itseohjautuva

Aloitin koulunkäyntini Tehtaankadun kansakoulussa Helsingissä syksyllä 1970 ja opettajani oli Eeva Korpinen ensimmäisestä viidenteen luokkaan. Vanhanajan kansakoulua kävin siis kaikkiaan viisi vuotta ja viisi luokkaa. Muutama välähdys on jäänyt mieleeni, kuten se, että olin päivystämässä aulassa pienessä puupulpetissa ja otin kouluun käymään tulevia aikuisia vastaan. Samoin alapiha (1 ja 2 luokat) ja yläpiha (3–5 luokat) ovat jääneet mieleen ja se, että pihat olivat täysin asfalttiset. 

Muistanpa alakouluajoilta, että joku samalla luokalla oleva oli saanut uudet kengät, Maxwell Smart kengät. Erityisen ylpeä hän oli kengänpohjaan upotetusta kompassista. Vaikka se ei sentään ollut legendaarinen Maxwell Smartin kenkäpuhelin! 

Viidennellä luokalla olo tuntuikin hiukan haikealta, kun olin siirtymässä uuteen oppilaitokseen. Viisi vuotta, viisi luokkaa ja samat koulukaverit koko ajan. Kansakouluaikani paras kaveri Mikko lahjoittikin minulle Outsiderin Pekka Lipposen ja Kalle Kustaa Korkin luettavaksi, kun näimme viimeisen kerran. Hän olikin kerännyt niitä jo muutaman vuoden. Mikko siirtyi Norssiin ja minä Tehtaanpuiston yhteiskouluun. 

Perheeni asui silloin Pietarinkadulla, eli kävelin lähikouluun. Jossakin vaiheessa, ehkä viidennellä luokalla perheemme muutti Itä Helsinkiin Vesalaan. Kerrostaloon, jossa oli parveke, suihku, kylpyamme, jne. Muistan, kun ajoimme sinne bussilla Rautatientorilta ja osan matkaa oli pomppuista hiekkatietä. Huoneisto missä olimme asuneet Ullanlinnassa oli sijainnut Pietarinkatu 8:ssa. Tarkemmin Pietarinkatu 8 E 31 ja muistan vielä vanhan puhelinnumeronkin. Kiinteistö kuitenkin purettiin ja tilalle rakennettiin uudempaa, ehompaa ja paljon kalliimpaa. Jolloin muutto oli siis paikallaan.   

Kuva taitaa olla vuodelta 1973 tai 1974, eli juuri ennen sen purkamista. 

Jostain kumman syystä oli Ullanlinnaan juuri osoitteeseen Pietarinkatu 8 muuttanut likipitäen koko yhden aikakauden kulttuurikerma joksikin aikaa, muistaakseni ihan Jorma Uotista myöten. Olivat vielä nuoria ja nälkäisiä siihen aikaan. 

Elinolosuhteet olivat hiukan alkeelliset, kun lämmityskin hoidettiin öljykamiinalla. Isä kävi hakemassa kanisterillisen polttoöljyä silloin tällöin Merikadun Essolta. Kiinteistössä oli edelleen halkokellarit ja liiterit, mutta lämmityksessä oli siirrytty jo sentään öljykamiinoihin. 

Pietarinkadun kiinteistön pihan perällä oli vielä liitereitä, joissa hakattiin haloista klapeja. Leikkiessäni siellä naperoikäisenä katselin, kun eräs mies hakkasi halkoja liiterissä hakkuupölkyllä. Hyvin se näytti sujuvan. Hän taisi kysäistä, että haluanko kokeilla kirvestä. No, mikäs siinä, pysyyhän se kirves naperonkin kädessä. Taisin huitaista sen kummemmin miettimättä hakkuupälkkyä ja ohihan se meni. Se taisi mennä varmaan alle sentin päästä jalastani. Kirves taisi lähteä naperon kädestä hyvin nopeasti. 

Merikadun Esso yläpuolella

Kävimme myös kerran viikossa lauantaisin Pietarinkadun saunassa, jossa meillä oli vuoro  perhehuoneessa. Löylyt olivat siellä hyvin tasokkaat ja kuumat, kun lämmityskin hoidettiin metrisillä haloilla. 

Tehtaanpuiston yhteiskoulu

Kansakoulun jälkeen menin Tehtaanpuiston yhteiskouluun, joka sijaitsi vanhassa Eirassa syksyllä 1975.  Koulu oli hyvin ränsistynyt ja huonossa kunnossa, joten se muuttikin myöhemmin uusiin koulutiloihin Itä-Helsingin Vuosaareen. Ajalle tyypillisesti uudessa koulurakennuksessa oli kokolattiamatto ja sisätossu vaatimus, sekä kaikille oppilaille omat kaapit. 

Koulunkäynti ei jostakin kumman syystä oikein rullannut kunnolla, joten kulutinkin aikaani koulussa kolme vuotta ja kaksi luokkaa. Erityisesti englannin kieli oli siihen aikaan varsinainen kanto kaskessa. Minulla ei ollut oppimisen iloa siihen aikaan.      

Puotinharjun kansalaiskoulu

Kun homma ei kunnolla rullannut, niin vaihdoin sitten opinahjoa Puotinharjun Kansalaiskouluun liikelinjalle syksyllä 1978. Olin siellä kaksi vuotta ja kaksi luokkaa. Numerot ponnahtivat ylös ja sain siellä takaisin itseluottamukseni.

Kahdeksannen luokan jälkeen keväällä 1980 hain Malmin kauppaoppilaitokseen Kauppakoulu linjalle ja valmistuin kahden vuoden opiskelun jälkeen Merkantiksi toukokuussa 1982.

Kesällä alkoi Susa soittelemaan porukkaa läpi ja sovittiin, että tavataan porukalla vielä kerran nyyttäreissä yhden oppilaan siirtolapuutarhamökissä. Sielläpä sitten tavattiin vielä kerran oikein porukalla. On sen täytynyt olla kauheaa naapureille, kun kymmenet nuoret juhlivat valmistumistaan postimerkin kokoisessa mökissä. Oi niitä aikoja!! 

Koska koin, että Merkantti ei nyt oikeastaan ole yhtään mitään ja jollakin tavalla myös itseohjautuvana, koska vielä pääsisi eteenpäin, niin hain sitten Malmin kauppaoppilaitoksen opiston laskentalinjalle ja pääsinkin sinne. Tulokset julkistettiin koulun ulko-ovessa olevassa listassa. Nimeni oli siinä.

Muistan koulusta yhteiskuntaopin opettajan, joka esimerkeissään otti aina esille kaljapullon. Kaksi kaljapulloa sitä ja kolme kaljapulloa tuota, aiheuttaa sitten kokonaisuudessaan viisi kaljapulloa. Hän kutsui myös yhtä opiskelijatyttöä aina, syystä tai toisesta, "kummitukseksi". Opettajalla taisi olla myös vakava alkoholiongelma. 

Kauppaopistossa tuli sitten oltua kolme vuotta, mutta en valmistunut, koska englanti ja nyt myös ruotsi tuottivat ongelmia.

Armeija aika

Koulun jälkeen menin sitten armeijaan, eli Turun ilmatorjuntapatteriin ja alokasajan jälkeen Hangon rannikkopatteristoon ilmatorjunta jaokseen. Isosiskon (siskopuoli) mies kyyditsi minut Heikkilän kasarmille Turkuun, jossa olin sitten koko alokasajan. Alokasajan loppupuolella kävimme Lohtajan ilmatorjunta leirillä ampumassa 23 mm Sergeillä Learjetin vetämää maalia. Saimme jopa muutaman osuman siihen. 

Turussa oli tapana lähettää huonoin aines alokasajan jälkeen Hankoon (ne joista haluttiin eroon) Russarön linnakkeelle, minä en ollut tosiaankaan mikään innokas varusmies. Patteristo sijaitsi siis Russarön linnake saarella, joka on aivan Hangon keskustan edustalla. Kesäisin sieltä näkee hyvin Hangon hiekkarannan, jossa on kansaa mustanaan.  

Saarella järjestettiin myös koulutusta kaapeliojien kaivamisen lisäksi. Yhdellä sellaisella yritimme valloittaa betonibunkkeria. Yhdessä harjoituksessa opin, että kun heitetään käsikranaatti (tässä tapauksessa kivi) bunkkerin sisäpuolelle, niin ei kannata seisoskella metalliovien saranapuolella suojassa. Räjähdyksen tapahduttua ovi paiskautuu auki ja silloin on enää vain läiskä seinässä. 

Toisella kerralla olin puolustamassa ja kuluttamassa hyökkääjää betonibunkkerissa. Menin säkkipimeän varastohuoneen perimmäiseen soppeen piiloon. Valoa näkyi vain oviaukossa. Siellä sitten odottelin valtaajia, jotka sitten tulivatkin, mutta tutkivat vain ovensuun ja lähtivät. Kovaa pulinaa kuului oviaukosta. Hiivin ovensuulle ja vieritin sitten käsikranaatteja hyökkääjien jalkoihin ja loikkasin esille ja ammuin lippaan tyhjäksi sarjatulella. Toisin sanoen vieritin pieniä kiviä ja huutelin "sarja, sarja". Porukka oli hiljaa kuin huopatossutehtaassa, eikä asiasta puhuttu mitään silloin, eikä myöhemmin. Olin kai "lahdannut" koko kärkiporukan. 

Russarön aikana kävimme leirillä, jossa ammuimme meritorjuntaohjuksen taivaalle. Tietojen mukaan se jopa osui merellä olleeseen maaliin. Toisella kerralla kävimme Raasissa ampumassa 23 mm Sergeillä pintamaaleja. 

Yhdellä niin sanotulla sissileirillä liukastuin kalliolla ja kyynärpäästä katkesi luu. Erikoista sinänsä, en tuntenut silloin, enkä myöhemminkään missään vaiheessa kyynärpäässä mitään kipua. Siinä tuntui kyllä outoa puristusta, kun luun pala siellä muljahteli. Kyynärpää myös paisui kovasti ja minut lähetettiinkin armeijan ambulanssilla Helsingissä sijaitsevaan Tilkan keskussotilasssairaalaan leikattavaksi. Siellä kyynärpäähän asennettiin naula ja leikkauksesta seurasi viikkotolkulla kotihoitoa. Naula poistettiin myöhemmin armeijan jälkeen Malmin sairaalassa. Olin silloin jo työssä Postipankin Helsingin maksupalvelukeskuksessa. 

Töissä olin huomannut, että kun kyynärpäällä kolkutti pöytää, niin ääni muistutti vasaraa. Naula sojotti luusta kai noin sentin verran ja näkyi kyynärpäässä pienenä pattina. Se oli minusta jostakin syystä hyvin hauskaa. 

Leikkaava lääkäri oli humoristi. Hän kysyi minulta leikkauspöydällä ollessani, että missä kyynärpää oli leikattu. Sanoin, että Tilkassa. Sitten hän jutteli kollegoidensa kanssa, että onkohan heillä sopivaa avainta siihen. Siinä vaiheessa sitten nukahdin. 

Postipankki ja vihdoin merkonomiksi

Armeijan jälkeen menin sitten Postipankkiin kahdeksitoista vuodeksi ja siellä ollessani pankki katsoi tarvitsevansa koulutetumpaa työvoimaa, kuin mitä sillä silloin oli, joten pankki mahdollisti työn ohessa opiskelun ja pääsin suorittamaan kesken jääneen merkonomin tutkintoni loppuun. Postipankilla oli yhteistyökuvio Kauppiaitten kauppaoppilaitoksen kanssa ja pääsin pankin ryhmään mukaan opiskelemaan ja täydentämään kauppaopiston arvosanojani. Se oli hieno hetki, kun valmistuin vihdoin merkonomiksi ja sain siitä todistuksen! Valmistuin vihdoin 20 kesäkuuta 1995. Tuntuu, että se olisi ollut vasta eilen. Kielet olivat alkaneet taas rullaamaan. 

Kun sitten istuimme muutaman valmistuneen kanssa oluella ja onnittelimme itseämme ja toisiamme, niin yksi kollega esitteli samalla uuden uutukaista Ericssonin kapulakännykkää, jota sitten ihmettelimme joukolla. Hän sanoi samalla, että on siirtymässä uuteen työpaikkaan Ouluun Radiolinjalle. 

Valmistuneiden nimet julkaistiin myös Postipankin sisäisessä lehdessä Tuutissa ja toki oli omakin nimi listassa. Joku soittelikin Haagasta ja kysyi, että olinko se todella minä? Mitenkäs sinä nyt tuolla tavalla teit? Valmistuit. 

Pankissa ollessani opiskelin myös Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa pääasiassa valtio-oppia, sosiaalipolitiikkaa ja sosiologiaa. Valtio-opista sain tehtyä C-oppimäärän erillisinä opintoina Yleisen valtio-opin laitoksella. Joku sanoi pankissa, ettei avoimen yliopiston opinnoilla ole mitään merkitystä, koska sinne pääsevät kaikki halukkaat. Itse olen kyllä huomannut, että niistä opinnoista on ollut paljon hyötyä. Professori Burkhard Auffermann hyväksyi opintokokonaisuuden (39 vanhaa opintoviikkoa). Kerran olin myös hänen luonaan suullisessa tentissä Valtio-opin laitoksella Helsingissä. Suullinen tentti on hyvin tehokas keino testata opiskelijan osaamista tentattavassa aineessa. Siis, miten on luettu ymmärretty ja sisäistetty. 

Burkhard Auffermann

A-oppimäärä tuli tehtyä marraskuussa 1998, B-oppimäärä marraskuussa 1999 ja C-oppimäärä marraskuussa 2002. Sosiaalipolitiikan aineopinnot (B-oppimäärä 30 ov) sain tehtyä toukokuussa 2000 Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa. Sosiologian perusopinnot (15 ov) tuli tehtyä avoimessa yliopistossa marraskuussa 1998. 

Se oli mielenkiintoinen ja merkittävä asia, tuo opiskelun aloittaminen avoimessa yliopistossa. Kielethän olivat tuottaneet minulle aina päänvaivaa. Kun tenttikirjaksi tulee sitten, vaikkapa sosiologiassa, Anthony Giddensin Sociology, varsinainen tiiliskivi ja yli 1.000 sivua englantia, niin se oli vain kahlattava läpi. Se oli vähän, kuin uimaan opettelu. Tenava heitetään veteen ja katsotaan pysyykö pinnalla. Pinnalla pysyttiin, koska aine oli kiehtovaa ja mielenkiintoista. 

Toinen motivaattori ja ymmärryksen lähde oli minulle Mary Kaldorin New & Old Wars. Sodillakin on syynsä. 

Se, miten valtio ja yhteiskunta toimivat kiinnosti minua, niin kuin se kiinnostaa edelleenkin. Kaikki ihmisen luoma perustuu sääntöihin ja sopimuksiin, niin kirjallisiin, kuin suullisiin tai tapoihin ja perinteisiin. Yhteinen etu pitää ne sitten koossa. Jos sitä yhteistä etua ei ole niin ne hajoavat.

Samassa rytäkässä, eli vuosituhannen vaihteessa, ajoin myös B ajokortin. Muistaakseen autokoulu Ajotaidossa? Nyt en muista ihan tarkkaan... Aikaisemmin olin ajatellut, etten sellaista tarvitse, mutta lapsiperheen arjessa tarvittiin autoa ja siksi ajokorttikin oli nyt ajankohtaisen tarpeellinen. 

Myöhemmin pankin jälkeen tuli vaihe, että töitä ei jostain kumman syystä löytynyt, mutta tuli myös mahdolliseksi opiskella EVTEK ammattikorkeakoulu Mercuria Business Schoolissa tradenomiksi. Mikäs siinä, hain sinne merkomista tradenomiksi muuntokoulutukseen ja pääsin. Olin siellä päätoimisena iltalinjan opiskelijana ja valmistuin 2005 tradenomiksi. Jostain kumman syystä niinä vuosina oli todella VAIKEAA löytää töitä, vaikka lähetin tuhansia hakemuksia. Pärstäkertoimeni ei jostain syystä miellyttänyt. Eihän siinä tilanteessa muuta pystynyt päättelemään. Opinnäytteeni tein Disney yhtiöistä, eli ”Walt Disney Company. Mitkä strategiset valinnat ovat johtaneet nykyiseen viihdeimperiumiin?”. Se oli ja on erittäin mielenkiintoinen aihe. 

Sain Opinnäytteeni tekemiseen ja tutkimukseni suuntaamiseen apua myös Walt Disneyn Suomen toimistosta (Buena Vista International Finland Oy). Kiitokset heille siitä. Olivat muutenkin hyvin kiireisiä.

Opinnäytteeni 

Walt Disney Company

Mitkä strategiset valinnat ovat johtaneet nykyiseen viihdeimperiumiin

Rehtorina oli siihen aikaan Sinikka Sartonen ja koulutusohjelmajohtajana Helena Mansio.

Samoihin aikoihin, kun olin loppusuoralla AMK:ssa vuonna 2005, olin hakenut Tampereen yliopistoon opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa ja pääsinkin poikkeustapaus valinnassa opiskelemaan (seitsemän taidettiin valita sinä vuonna sillä tavalla). Eihän sillä ole merkitystä miten vaikeaa on päästä, kunhan pääsee. Yleensä, kun jotain todella paljon haluaa, sen myös saa. Syksyllä 2005 aloitin opiskelun Tampereen yliopistossa. Avoimessa yliopistossa opiskelemani opinnot kirjattiin muissa korkeakouluissa suoritetuiksi opinnoiksi. Siinäpä sitten reissasin junalla Helsingin ja Tampereen väliä ja opiskelin yliopistossa työn ohessa. Olin silloin Takuusäätiössä töissä. Toiminnanjohtaja Leena Veikkola ja takausjohtaja Näbil Radi mahdollistivat opiskelun työn ohessa joksikin aikaa. 

Kandidaatin tutkielmani oli ”INGO:t ja CMI Crisis Management Initiative”. Haastattelin tutkielmaani varten CMI:n silloista toiminnanjohtajaa Pauliina Arolaa hänen toimistossaan ja hänen ansiostaan sain käyttööni myös Acehin neuvotteluja koskevan kirjan käsikirjoituksen sen tehneeltä toimittajalta Katri Merikalliolta. Se oli jännää mennessäni haastattelemaan Pauliina Arolaa, että minut päästi sinne turvamies, eikä siellä ollut silloin ketään muuta turvamiehen ja Arolan lisäksi. Laitoksen johtaja Jyrki Käkönen hyväksyi sen ja ohjaajana oli Tarja Seppä. Tämä tapahtui marraskuussa 2006.

Katri Merikallio

CMI ja toiminnanjohtaja Pauliina Arola olivat hyvin avuliaita ja auttavaisia, kun tein kandidaatin tutkielmaani. Apu, tutkielmani ohjaaminen ja myös haastattelu olivat keskeisiä asioita tutkielman onnistumisen kannalta. Kiitos siitä heille. 

Tarja Seppä

Jossain vaiheessa aloin miettimään, että voisi olla mielenkiintoista opiskella maanpuolustuskorkeakoulussa. Olin suunnitellut tekeväni aikanaan gradun Palestiinan ja Israelin konfliktista, eikä sen syvällisempi ymmärtäminen, ei nykytilanteen, eikä menneisyyden, ole mielestäni mahdollista ilman myös sotilaallista näkökulmaa. Olen vain reservin tykkimies, joten lisäopinnot olivat siis tarpeen. Niinpä hainkin JOO opintoihin Maanpuolustuskorkeakouluun nimenomaan sotilas strategiaa opiskelemaan. Minut valittiinkin sitten sinne opiskelemaan strategian opintokokonaisuutta.  Se oli vuoden kestävä sivuainekokonaisuus, yhteensä 27 opintopistettä. Juha-Antero Puistola johti siihen aikaan strategian laitosta, yhdessä Joonas Sipilän ja Tommi Koivulan kanssa. 

Juha-Antero Puistola

Tommi Koivula

Siihen kuului Euroopan unionin kriisinhallinta, Sotataidon perusteet, Suomen sotilaallisen maanpuolustuksen perusteet, Turvallisuus ja turvallisuuspolitiikka sekä Strategian ja kansainvälisen turvallisuuden erityiskysymykset. Se oli hyvin mielenkiintoinen kokonaisuus. 

Yhdellä ensimmäisistä Santahaminan luennoista kävi kerran pari kadettia pyytämässä minulta anteeksi. Olivat luulleet minua joksikin maahanmuuttajaksi. Nähtävästi nimen perusteella. Luulisin. Sattuuhan sitä. 

Kovasti siellä kohkattiin myös Jarno Limnellin tuoreesta väitöskirjasta. Iso tapaus MPKK:ssa. Kun olimme opiskelijoiden kesken tekemässä jotakin tehtävää pitkän pöydän ääressä, tuli hän kysymään minulta, että olinko minä militaristi? Erikoinen kysymys ja hämmästyin siitä. Sanoin, että en ollut militaristi. Hän sanoi olevansa, no, mitäs minä sille mahdan, kukin on, mitä on. 

Kävimme myös Juha-Antero Puistolan johdolla tutustumassa eduskuntaan ja sen työhön kansallisena lainsäätäjänä. Muistaakseni tapasimme siellä SDP:n kansanedustajan Kari Rajamäen, joka oli ollut sisäministerinä Jäätteenmäen ja Vanhasen hallituksissa.  

Strategian sivuaineopinnot tein Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksella syksyn 2009 ja vuoden 2010 aikana (opinnot tapahtuivat pääasiassa Kruunuhaassa Maurinkadulla ja Santahaminassa) ja ne yhdistettiin Tampereella muissa korkeakouluissa suoritetuiksi opinnoiksi. 

 

Eihän sitä rumbaa kuitenkaan loppuun jaksanut, kun elin elämäni ruuhkavuosia ja yliopistokin oli toisessa kaupungissa, joten keskenhän se jäi. 

Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin taas opiskelu kiinnostamaan ja menin KIINKO Kiinteistöalan Koulutussäätiöön opiskelemaan isännöitsijäksi. Tein Asunto-osakeyhtiön isännöintiin valmistavan koulutuksen (IK), yhteensä 24 opintopistettä.  Koulutusohejlma sisälsi seuraavat opintokokonaisuudet: Isännöitsijän toiminta, vastuut ja velvollisuudet, asunto-osakeyhtiölain perusteet, isännöintialan sopimukset, huoneistokohtaiset korjaus- ja muutostyövastuut, asunto-osakeyhtiön talousprosessit ja isännöitsijän tekniset tehtävät asuinkiinteistössä. Opiskelussa meni aikaa tammikuusta 2012 toukokuuhun 2013. Se oli mielenkiintoinen vilkaisu kiinteistöalalle. Todistuksen allekirjoitti rehtori Keijo Kaivanto ja koulutuspäällikkö Katja Haarma.  

Seuraava mielenkiintoinen vaihe on ollut politiikkaan siirtyminen ja SDP:n kunnallisvaaliehdokkaana oleminen vuoden 2025 kunnallisvaaleissa. Vaalikampanja oli suorastaan mielenkiintoinen monine kyselyineen ja haastatteluineen. 

Politiikkaan siirtyminen ja kunnallisvaaleihin osallistuminen toi myös kunnallisen/valtiollisen luottamustehtävän, eli olen nyt Helsingin käräjäoikeudessa lautamiehenä. Pesti on nelivuotinen, eli yhden vaalikauden. 

Elämänkoulua on sitten kaiken ohessa saanut käydä mm kahden lapsen kanssa, jotka ovat nyt jo aikuisia. Sairauksiakin on ollut, mutta nehän kuuluvat elämään.

Petteri Sortes