Kaikesta sitä ehdotuksia tehdäänkin...

 

Kaikesta sitä ehdotuksia ja aloitteita tehdäänkin… ja hiukan muualtakin 

 

Joukko turva-alan ammattilaisia haluaa palauttaa kansalaisille oikeuden kantaa itsepuolustusasetta

Kansalaisaloitteessa esitetään suojeluaselupaa niille, jotka kokevat vakavaa uhkaa esimerkiksi työssään. Turva-alan asiantuntijoiden mielestä poliisi ei pysty enää suojelemaan yksittäisiä kansalaisia väkivallalta. Tätä mieltä ovat turvallisuusalan ammattilaiset, jotka ovat tehneet kansalaisaloitteen suojeluperusteen palauttamiseksi ampuma-aselakiin. Suojeluaseena voisi kantaa normaalikokoista pistoolia, revolveria tai taskuasetta. 

 

Nyt ovat sitten jotkut turvallisuusalan asiantuntijat ehdottaneet, että Suomessakin voisi kantaa mukanaan normaalikokoista pistoolia, revolveria tai taskuasetta julkisilla paikoilla itsepuolustustarkoituksiin. Siis USA:n mallin mukaisesti.

 

Onkos hullumpaa kuultu! Teräaselaki kieltää puukkojen, stilettien ja muiden punnusten ja puntarien kantamisen, niin nyt sallittaisiin sitten itsepuolustustarkoituksiin ampuma-aseet.

 

Onko kaduilla jo niin vaarallista, että pitää tavallisten kansalaisten varustautua ja aseistautua käydessään vaikkapa asioilla kaupoissa ja ravintoloissa? Itseasiassa henkirikosten trendi ja määrä on ollut laskusuunnassa jo pitkän aikaa. Toisaalta, mikäli asetta saisikin kantaa hätävarjelua varten, tulisi kantajan kyetä tunnistamaan, milloin ja missä tilanteessa aseen käyttö olisi sallittua. Kun asialla olisivat amatöörit, niin riski väärään tilanne arvioon lisääntyisi. Ammattilaisille, kuten poliiseille, järjestetään säännöllisesti koulutusta näitä hyvin epätodennäköisiä, mutta toki todellisia ja mahdollisia uhka tilanteita varten, mutta amatöörit ovat tietenkin sitä ilman.    

 

Ampuma-ase hätävarjeluna on vain sellaisia äärimmäisiä ja harvinaisia tapauksia varten, joissa jonkun henki on välittömässä vaarassa, eikä mikään muu keino tehoa. Arvion tilanteesta tekee aina aseenkäyttäjä, joten vastuu tilanteen ratkaisustakin kuuluu hänelle. Muun muassa syyttömät sivullisetkin voivat joutua vaaraan, tai tilannekin on voitu paineen alaisena vaikkapa tulkita väärin.

 

Amatööri on aina amatööri. Hänellä ei ole vuosien tai vuosikymmenien koulutusta ja käytännön kokemusta yllättävistä väkivaltaisista tilanteista ja niissä paineen alla tehtävästä päätöksenteosta. Ei ole myöskään lainsäädännön tuntemusta, mitä missäkin tilanteessa voi tehdä, täytyy tehdä, tai voi olla kokonaan tekemättä. Mitä sitten päätöksistä seuraa? Lyijy lentää ja ruumiita ja haavoittuneita syntyy. Tuskinpa siinä yleinen turvallisuus juurikaan kohenee. Voi paremminkin tulla turvattomuutta.   

 

Aiheuttaisiko ”siviilien” lisääntyvä varustautuminen uusia vaaratilanteita? Ainakin poliisilla se lisäisi todennäköisyyttä törmätä kättä pidempään useammin. Kuten USA:n esimerkeistä olemme saaneet huomata, niin esimerkiksi auton hansikaslokeroissa olevat itsepuolustusaseet lisäävät riskitilanteita, sekä niistä johtuvia stressaantuneena tehtyjä virheellisiä ratkaisuja. Moni kansalainen on siellä varmaan joutunut vahingossa poliisin ampumaksi, koska poliisitkin varmaan kokevat nämä tilanteet vaarallisiksi. Autovarkauksien yhteydessä nämä aseet joutuvat luonnollisesti pimeille markkinoille myytäväksi.   

 

Entä ihan oikeat rikolliset? Kuten olemme saaneet nähdä naapurimaassamme Ruotsissa, siellä rikolliset varustauivat sotilasaseilla Jugoslavian hajoamissotien aikana. Automaattiaseita, käsikranaatteja ja sinkoja salakuljetettiin hyvin paljon Ruotsiin, koska siellä oli rahakkaita markkinoita niitä varten.  

 

Mitä sitten seuraa nykyisestä Ukrainan sodasta? Todennäköisesti Ruotsista ja monesta muustakin paikasta löytyy edelleen rahakkaita laittomia markkinoita nykyaikaisille sotilasvarusteille ja -aseille. Varmasti myös myyjiä ja välittäjiä löytyy, koska Ukraina on täynnä aseita ja varusteita ja, kun tavaraa löytyy, niin kerääjiäkin riittää. Kysyntä ja tarjonta luovat näin laittomat globaalit markkinat.   

 

Koska siellä on myös hyvin modernia aseistusta, uusinta mitä markkinoilta löytyy, niin eri valtioiden välillä löytyy varmasti markkinat myös näille. Venäjähän voi välittää ja myydä vaikkapa Ukrainalta saatuja moderneja länsimaisia sotasaalisaseita vaikkapa Iraniin, Kiinaan tai Pohjois-Koreaan. Asekehitys ottaa silloin uusia askeleita myös näissä maissa.

 

Ukraina varmaan luovuttaa oman, Venäjältä saadun sotasaaliinsa parhaimmat palat omille liittolaisilleen, tulevaa asekehitystä varten.

 

Petteri Sortes

 

 

 

 

 

Flimmeri, flimmeri eli sydän lähtee laukalle

Joiduinpa taas Malmin sairaalaan. Ensin viikko sitten, jolloin 150 laukkaava sydän saatiin sähköllä asettumaan. Lähtö sairaalaan oli kolmen, neljän aikaan aamuyöllä ambulanssilla. Radikaalia 🙂. 

Sydän saatiin asettumaan aloilleen sähkön avulla ja parin tunnin tarkkailun jälkeen pääsin kotiin. Varsinainen flipperi. 

Toisella kerralla, eli nyt, olen ollut täällä maanantaista, eli neljättä päivää. Sydän on laukannut välillä 160 vauhtia. Flimmeri saatiin jo yhdessä vaiheessa rauhoittumaan, mutta se lähti myöhemmin uuteen laukkaan. Senpä takia jouduin sitten valvomoon, jossa infuusio toteutettiin ja lääkeainetta siirrettiin 24 tuntia suoraan suoneen.

Nyt olen sitten ollut osastolla (kaikki aikaisempi tapahtui päivystyksessä) ja johdotettuna, joten sydämen toimintaa seurataan (onneksi) etänä. Langaton seuranta mahdollistaa liikkumisen ja vaikkapa Hesarin lukemisen pöydän ääressä ja vessassa käynnin. Seuraaminen on hyödyllistä, koska sydän on saatu nyt sinukseen. Toivottavasti pysyy aisoissa. 

Huone on kahden hengen huone ikkunalla. Täällä on jo pariin otteeseen kuulutettu, että Malmin sairaalassa on ruuhkaa, joten täällä on nyt sitten nähtävästi ruuhka. Ihmisillähän on tapana sairastaa samaan aikaan. Siitähän ne ruuhkat syntyvät, kun asioita tehdään samaan aikaan. 😄

Saapa nähdä, kuinka kauan täällä nyt ollaan. Asia riippuu pitkälti siitä, ovatko löytäneet tutkimuksissa mitään uutta ja ihmeellistä. 

Näyttää siltä, että kotiin voisi päästä lähipäivinä, tai mahdollisesti jopa tänään. 

Petteri Sortes

Maailmankirjat ovat sekaisin...

 

Maailmankirjat ovat sekaisin…

 

Mihin tämä maailma on menossa, kun Putin hyökkää naapurimaihinsa ja sulauttaa niitä sitten itseensä? YK on halvautunut, koska Venäjä on pysyvä turvallisuusneuvoston maa ja sillä on oma veto äänensä.  Toki myös tukijoita on, kuten Kiina ja Pohjois Korea. Aikaisempi politiikka Venäjän suhteen, eli taloudellinen yhteistyö ja keskinäinen riippuvuus energian tuotannossa ja myynnissä, ei onnistunut. Myyjä ei ole niin riippuvainen ostajasta, jos muitakin ostajia löytyy. Ostajan taas pitää löytää myyjä pienentyneiltä markkinoilta, koska Venäjältä ei saisi enää ostaa. Kiinteä infrastruktuuri, kuten öljy- ja kaasuputket, eivät ole kovinkaan joustavia systeemejä, kun mietitään vaikkapa toimittajan, tai ostajan vaihtamista kesken kaiken.  

 

Energia-, raaka-aine-, elintarvikemarkkinat ovat sekaisin. Kaasuputkia räjäytetään ja energiakaapelitkin katkeilevat.  Maailma blokkiutuu blokkeihin ja osa maista hyödyntää opportunistisesti tilannetta, ostamalla energiaa ja raaka-aineita sieltä, mistä sitä edullisimmin saa. On länsimaat (USA ja EU), Venäjän kanssa kimpassa olevat (Venäjä, Kiina, Iran, Pohjois Korea, Intia, (Turkki?) jne) ja monet Afrikan, Aasian ja Etelä Amerikan maat.  

 

Tämä on myös loistava tilaisuus muistella aikaisempia tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Ajatellaanpa vaikka Israelin ja Palestiinan tilannetta, tai Syyriaa. Tai monia Afrikan ja Aasian konflikteja. Ne ovat olleet USA:lle ja EU:lle kaukaisia ja etäisiä rähinöitä. Puhumattakaan kolonialismin aikaisista väärinkäytöksistä. Ja niitähän riittää… Eivät vaikkapa Belgialaiset, noin keskimäärin, olleet erityisen herttaisia Poirot hahmoja käyskennellessään Leopoldvillessä Belgian Kongossa. Ainoana ohjeenaan hankkia enenevästi tuloja Leopold II:lle.  

 

Nykypäivän yhteistyössä voi olla hiekkaa rattailla, kun aletaan muistella menneitä, etenkin, jos menneisyys nähdään eri lailla, riippuen muistelijasta. Yhtä totuuttahan voi olla vaikea saavuttaa, kun muistelijoita on useita. Yhden totuus ja kokemus ei ole samanlainen, kuin toisella. Ajatellaanpa vaikkapa palestiinan arabia ja juutalaista. Tai vaikka alija juutalaisia, eli juutalaisten maahanmuuttoa Palestiina/Israeliin.

 

Nykyinen Ukrainan sota on ainakin osoittanut, että aseteknologia on edennyt isoin askelin ainakin länsimaissa, mutta ei niinkään Venäjällä.  Tiukka kauppasaarto taas vaikuttaa Venäjän asetuotantoon, koska monet kriittiset komponentit ovat länsimaiden vientikielto listalla. Senpä takia Venäjä onkin joutunut ostamaan Iranista drooneja ja Pohjois Koreasta kranaatteja tykistölleen, mutta tiukentuneen kauppasaarron takia myyjiä ei ole kuitenkaan ollut jonoksi asti, vaikka ostajalla olisi ollut rahaa maksaa.

 

Ukrainan onnistunut vastahyökkäys taas on ajanut Venäjän melkein lähtökuoppiinsa ja uhkaa jo Krimiä, etenkin kun Kertsin salmen silta katkesi näyttävästi nähtävästi rekkapommi iskun seurauksena. Nyt sitten Venäjä on ampunut yli 70 ohjusta ympäri Ukrainaa. Eihän sotaa ratkaista ampumalla tavanomaisia ohjuksia sinne sun tänne, vaikka julkisuudessa on mainittu, että ohjuksia on suunnattu energiainfrastruktuuriin. Pitää muistaa, että edes liittoutuneiden Saksan ja Japanin pommitukset toisessa maailmansodassa eivät lopettaneet teollista tuotantoa, eikä vastarintaa. Edes siviiliväestön selkärankaa ei katkaistu pommituksilla. Vasta atomipommien pudottaminen Hirosimaan ja Nagasakiin teki sen.

 

Nyt sitten Venäjä ja Putin valitsivat itselleen uuden komentajan Ukrainaan, eli Sergei Surovikin. Pienentyvillä, perääntyvillä, vanhentuneella kalustolla varustetuilla ja vähemmän raskasta kalustoa omaavilla joukoilla pitäisi Ukrainan vastahyökkäys siis torjua. Jotain pitäin siis tehdä, mutta mitä? Yksi keino olisi tietysti käyttää epätavanomaisia aseita, kuten ydinaseita, mutta on siellä muitakin vaihtoehtoja, kuten vaikkapa kemiallisia aseita.

 

Sotilaallisesti kemialliset aseet on jaettu kolmeen ryhmään: taistelukaasut, savut ja sytytysaineet. Ilmakaasuja voidaan käyttää silloin, kun halutaan lyhytaikainen vaikutus (minuutteja). Maastokaasuja taas silloin, kun halutaan pitkäaikainen vaikutus (kuukausia). Hermokaasut ovat hyvin myrkyllisiä ja helposti levitettäviä, jotka vaikuttavat hermosolujen toimintaan. Yleisimmät ovat tabuuni, sariini, syklosariini, somaani ja VX-kaasu.

 

ABC-aseilla tarkoitetaan ydinaseita, biologisia aseita ja kemiallisia aseita. ABC-aseet eivät ole normaalisti sodankäynnissä hyväksyttyjä aseita, ja niiden valmistusta, varastointia ja käyttöä pyritään estämään ja valvomaan sopimuksilla. ABC-aseet on suunniteltu surmaamaan suuria määriä ihmisiä kerralla, joten niitä kutsutaan myös joukkotuhoaseiksi. Näille on tyypillistä, ettei niitä käytettäessä voida kohteessa eritellä sotilaita ja siviilejä.

 

Seurauksena olisi vain lisää kauppasaartoa ja kurjuutta Venäjällä, toki sensuurin suodattamaa, mutta kurjuutta kuitenkin. Mutta, jos mietitään sitä, että onko vaikkapa kemiallisten aseiden käyttö pienempi eskalaatio, kuin vaikkapa ydinaseet? Niin kaipa ne ovat. Sekä toki sitten myös lievempi kauppasaarron kiristys sen seurauksena? Vaikeita kysymyksiä. Vaikeita vastauksia. Sota tulee kuitenkin kestämään varmaan vuosia, toki yllätyksiäkin voi tulla matkan varrella.

 

Petteri Sortes

 

 

 

 

   

Toimialapalvelut

Toimialapalvelut

Leonian jälkeen minulle tuli mielenkiintoisia kokemuksia erilaisista toimialapalveluista. Sinänsä, koska Leonian jälkeen pankki muuttui Sampo Pankiksi, päädyin, kummallista kyllä, takaisin pankin palvelukseen joksikin aikaa tutustuessani Sampo Teollisuusvakuutukseen.

Olin Office Teamin kautta määräaikaisessa työsuhteessa noin neljä kuukautta vuonna 1999 Sampo Teollisuusvakuutuksessa jälleenvakuutuspalveluissa. Mielenkiintoinen kokemus jälleenvakuutuksista, joiden avulla vakuutusyhtiöt pienentävät vakuutusriskejään, ketjuttamalla omia riskejään eteenpäin. Eihän se toki ilmaista ole ja jälleenvakuutuksista pitää maksaa korvaus vakuuttajalle. Olin siis hetken ajan taas Postipankki/Leonia/Sammon palveluksessa.

Vuosituhat vaihtui sitten leppoisasti Floridan Fort Lauderdalessa, jossa olimme joulu- tammikuussa kuukauden Millenium matkalla. Tenava oli, totta kai, myös mukana. Ajatella, että hän on nykyään jo 24 vuotta, joten aika lentää siivillä. Kuten Tapio Rautavaarakin aikoinaan lauloi: ”Elon hetki myös helkkyvin riemuineen Se on vain väliaikainen.”

Tenava oli hyvin iloinen ja utelias saamistaan joululahjoista. 

Manpower

Kotimaahan palattuani pistäydyin juuri Suomeen rantautuneessa Manpower Oy:ssä kyselemässä töitä. Sitä löytyikin Alma Media Net Ventures Oy:ssä laskutusohjelman käyttöönottotehtävissä noin viisi kuukautta. Ericsson toimitti uuden EHPT Net-Charger ohjelman veloittamaan MTV:n nettiliittymien kuukausimaksuja. 

Manpowerin Jose Majanen mainitsikin, että nyt oli loistava tilaisuus tutustua uuteen, kehittymässä olevaan internet liiketoimintaan. Niin kuin se olikin. Ensin oli EHPT Training Centren järjestämä päivän kurssi EHPT Net-Charger Operaattoriksi, jonka piti Claude Christensson.

 Jose Majanen

Mielenkiintoista sinänsä, kun saimme homman sujumaan, siis minä ja projektipäällikkönä toimi Ari Ruokamo, joka oli tietoliikenne insinööri, markkinat muuttuivat niin paljon, että nettiliittymä muuttui ilmaiseksi, joten firma ei tarvinnutkaan enää uutta laskutusohjelmaa. Juuri, kun olimme saaneet sen toimimaan! Ei siinä muu auttanut, kuin palauttaa juuri perityt provisiot takaisin asiakkaille. Teimme siinä yhteistyötä Pöllölaaksossa majailevan MTV:n taloushallinnon kanssa.

 

Tämä ajankohta oli hyvin aktiivinen, koska minulla oli seitsemän peräkkäistä keikkaa Manpowerin kautta noin vuoden ajanjaksona. Alma Media oli niistä ensimmäinen.

Seuraavaksi menin siis Rautaruukki Oyj:n taloushallinnon tehtäviin. Siellä otettiin uutta elektronista arkistoa käyttöön (Baswaren EDA). Tämän jälkeen olin määräaikaisessa työtehtävässä Xeroxilla. Sitten Oy Carat Finland Oy;ssä, jonka jälkeen vierailin Orbis Oy:ssä. Seuraavana oli sitten Stonesoft Oyj, Vattenfall Oyj ja Eurest Finland Oy. Kaikki nämä Manpowerin keikkoja. Baronan kautta olen ollut Verohallinnon palveluksessa tallennustöitä tekemässä. Suomen Toimialapalvelun kautta olen ollut Manison Maksujärjestelmät Oy:ssä ja Danfossilla.      

Eri yrityksiä ja yrityskulttuureja on siis tullut nähtyä hyvin monipuolisesti. Yksi asia on kuitenki ollut silmiinpistävää viimeisimpien vuosikymmenien varrella, Kantona kaskessa on ollut ikä ja se, että ihminen ikääntyy vanhetessaan. Yhdellä sanalla ikäsyrjintä. 

Tosin tämän vuoden aikana olen saanut uutta tietoa ja kokemusta toimiessani Helsingin käräjäoikeuden lautamiehenä. Politiikkaan siirtyminen ja SDP:n kunnallisvaaliehdokkaana oleminen vuonna 2025, toi mukanaan kunnallisen/valtiollisen luottamusrahtävän, eli lautamies homman. Pesti kestää yhden vaalikauden, eli 2026 - 2029. 

Petteri Sortes

Muistaako kukaan Postipankkia?

 

Muistaako kukaan Postipankkia? 

Olin ollut armeijassa, ensin Turun ilmatorjuntapatterissa alokasajan ja sen jälkeen Hangon rannikkopatterissa Russarön linnakkeella ilmatorjuntajaoksessa. Linnakkeella käytettiin ilmatorjunnassa 23 mm Sergeitä. Tämä oli -85 ja -86. Pääsin armeijasta Runebergin päivänä 1986 täysin palvelleena tykkimiehenä.

Senpä jälkeen aloin sitten etsiskelemään töitä ja siihen aikaan oli olemassa vielä työhönottoja monilla yrityksillä. Sinne vain käveltiin sisään ja täytettiin lomake, jonka jälkeen, useimmiten, oli heti haastattelu. Aika oli erilainen.

Kävin Postipankin työhönotossa, muistaakseni Pohjoisella Makasiinikadulla ja pääsin saman tien haastatteluun ja töihin. Postipankin Helsingin maksupalvelukeskuksessa oli määräaikainen paikka vapaana. Siitä sitten seuraavana päivänä töihin. Minut vakinaistettiin 1.9.1989 alkaen pankkitoimihenkilön tehtävään, kun päätin, että voihan siellä pankissa työskennellä vähän pidempäänkin. Maailma oli yksinkertaisempi paikka vuonna 1986. Palkkakin oli ihan OK, vuorotyölisineen ja ylitöineen. Silloin tällöin oli yötöitäkin. Muistan silloin ajatelleeni, että olen mieluummin pankkitiskin sillä puolella, kuin sen toisella puolella, vaikka olin aina Postipankissa back office tehtävissä. 

Samalla, kun minut vakinaistettiin niin sain myös käyttööni henkilökuntatilin. Jos muistan oikein, niin Postipankin henkilökuntatilit alkoivat aina numeroilla 48. Se oli käytäntö siihen aikaan. 

Silloin, kauan sitten, lähetettiin posti- ja pankkisiirrot "vihreässä kuoressa" Postipankin maksupalvelukeskukseen, jossa kuoret sitten avattiin ja laskut veloitettiin tileiltä. 

Se oli aikaa ennen internettiä ja kännyköitä. Työ oli kolmivuorotyötä, jossa oli aamu-, päivä- ja iltavuoro ja siitä maksettiin myös vuorotyölisää. Olin aluksi ryhmä "Rämässä", koska vuoronvanhimman sukunimi oli Rämä. 

Iltavuorossa tuli tehtyä usein ylitöitä yli puolenyön, jonka jälkeen sitten pääsimme kotiin taksien kyydissä. Siihen aikaan Postipankin vahtimestarit tilasivat taksit Fabianinkadun puoleisille oville ja iltavuoro pääsi kymmenien taksien kyydissä sitten kotiin. Postipankki maksoi luonnollisesti kyydit. Syynä tähän oli se, että siihen kellonaikaan ei ollut julkista liikennettä enää ollenkaan ja pitihän sitä duunarien päästä kotiin lepäämään. 

Makasiinikadulla oli silloin ja varmaan on edelleen, kadun toisella puolella legendaarinen Eromangan leipomo. Heidän suosituin ja kuuluisin tuotteensa on maukas lihapiirakka. Tuoreena ja rasvaisena, joten siellä tuli käytyä ostoksilla silloin tällöin.

Ensimmäinen pidempi ulkomaanmatkakin tuli tehtyä - 80 luvun loppupuolella, kun reissasin perheen kanssa Sri Lankaan kahdeksi viikoksi. Suora lento Helsingistä Sri Lankan Colomboon ja sieltä bussikuljetus hotellille. 

Matkan jälkeen yksi kollega pyysi, että pesisin rusketukseni pois. 

Ensimmäinen työpäivä Postipankin maksupalvelukeskuksessa oli 1.3.1986 ja viimeinen 30.11.1989. Olin hakenut sisäisesti uusiin tehtäviin Pankkitakausjaokseen laskuttamaan pankkitakaus provisioita Postipankin koti- ja ulkomaisista pankkitakauksista. Taisi olla siihen aikaan osastopäällikkönä Seija Simos, joka minut haastatteli ja Takausjaokseen palkkasi. Takausjaoksessa aloitin 1.12.1989. Palkka nousi, mutta vuorotyö ja ylityölisät jäivät pois. Olin huomannut ilmoituksen avoimesta paikasta Postipankin sisäisessä lehdessä Tuutissa. 

Maksupalvelukeskus oli silloin suuressa muutoksessa ja käymistilassa muuttaessaan uusiin tiloihin Haagaan ja internetin tullessa pankkitoimintaan yhä väkevämmin. Hyppäsin laivasta pois ja siirryin toisenlaisiin tehtäviin.  

Pidin läksiäiset yhdessä yhden kollegan kanssa, eli Irmeli Auerin kanssa, joka siirtyi samaan aikaan töihin ulkomaan maksuliikenteeseen. Hän oli ostanut läksiäisiin tarjoiluun mielestäni aika tyyriin kakun. Minä taas siirryin yritys pankkiin Pankkitakausjaokseen. 

Olin huomannut, että maksupalvelukeskuksessa ei henkilökuntaa juurikaan kurssitettu tai koulutettu Postipankin toimesta. 

Yrityspankissa tilanne muuttui ja etenkin Officen ja Windowsin kurssitusta oli koko ajan. Myös vakuuksista ja kerran oli muistaakseni myös koulutusta vakuusarvioinnista. 

Eli yhtenä esimerkkinä, kuinka paljon tontin ja siinä olevan rekennuksen arvo vaihtelee vakuutena, kun rakennus sijaitsee vaikkapa keskellä tonttia, tontin reunoilla, tai vaikkapa kulmauksessa? 

Pankkitakausjaoksessa oli yhteistyö konttoreiden kanssa jatkuvaa. Pankkitakausprovisioiden veloittamisessa oli yhteistyötä ja kanssakäymistä myös asiakkaiden kanssa. 

Pankkitakausjaoksessa olikin sitten useamman vuoden ajan sama pankkitoimihenkilöiden ydinryhmä. Jaostopäälliköt taas vaihtuivat yllättävänkin tiheään tahtiin. Toimihenkilöinä olin minä, eli Petteri Loikkanen (myöhemmin Sortes), Vesa Lanki, Jyrki Tuusvuori, Pirjo Isoaho, Pirjo Takki, Sirpa Moisio, Pirkko Lappi ja vaihtelevasti muutama muu. 

Meillä oli takausjaoksessa ainakin jonkin aikaa perinteenä "perjantaipullo". Taisi olla Jyrkin idea. Eli kerättiin kolehti ja ostettiin viinipullo ja annettiin se onnelliselle voittajalle perjantaina. En millään muista enää kauanko perinnettä noudatettiin, mutta ainakin jonkin aikaa. 

Unioninkadulla oli Penningillä eli Postipankin henkilökunnan harrastekerholla, monipuoliset ja hyvät harrastetilat. Oli hyvä kuntosali, iso snookerpöytä, ilma-aserata, golfaukseen tilat ja uskoisin, että paljon muutakin, mistä en varmaan tiennyt mitään, koska jokainenhan elää omassa kuplassaan. Penninki myös kustansi meille harrastetunteja, vaikkapa tennistä Merihaan palloiluhallista tai ampumavuoroja Albertinkadun sisäampumaradalta. Kuuluin myös Penningin ampumakerhoon. 

Kerran, kun kävelin Unioninkadulla yhden kollegan kanssa joskus 90 luvulla ja juteltiin kaikenlaista small talkingia, niin hän mainitsi noin vain yllättäen, että on Pirkka Pekka Peteliuksen sukulainen. Mitäpä minä siihen, Peteliushan oli varsinainen mega julkkis siihen maailmanaikaan. Legendaaristen Pulttiboisien, Velipuolikuun ja Hymyhuulien näyttelijä ja nyt jopa yhden kauden kansanedustaja. Eipä ollut tarjota yhtä kuuluisaa sukulaista tilalle! 

Pankissa ollessa sai myös paljon mielenkiintoisia vinkkejä eri asioista. Yhdellä sellaisella sain hankittua jopa vuokrakämpän itselleni. Tai ainakin pienen sellaisen. Yhdeltä kollegalta sain vinkin, että oli sellainen kuin Uskovien asuntovälitys, jota voi hyödyntää vaikkei uskova olisikaan. Menin toimistoon, jossa istui yrmeän näköinen mies, joka sanoi, ettei tee  mitään, ennen kuin laitan satasen pöydälle. Eipä siinä auttanut, kuin mennä pankkiautomaatille ja hakea se satanen. Sen jälkeen sain numeron ja lopulta myös asunnon yhdestä omakotitalosta Helsingin Marjaniemessä. Talossa oli vuokrattavana kaksi pientä yksiötä omalla sisäänkäynnillä. 

Jossakin vaiheessa -80 luvun loppupuolella tai ihan -90 luvun alussa, kun olin kävelemässä töistä rautatieasemalle, niin ihan siinä Ateneumin vieressä törmäsin isoon joukkoon näyttelijöitä, jotka alkoivat pyöriä siinä ympärillä. En tahtonut päästä millään ohi. Ympärillä pyöri kovasti televisiosta tuttuja naamoja. En tiedä mitä siinä tapahtui, ehkä olivat menossa iltaa viettämään. Pääsinpä siinä lopulta joukon ohi. Silloin oli suorastaan kesäisen helteinen päivä. 

Vuodet vierivät ja tulihan sitä hankittua oma asuntokin, kaksio Vantaan Korsosta. Pankin henkilökuntaedut auttoivat ostopäätöksessä. Kauppa toteutui erikoisessa tilanteessa, kun Puolimatka sai myytyä vain pienet kaksiot ja yhden vähän isomman kaksion ja kaikki muut asunnot jäivät myymättä. Asuin siis jonkin aikaa enemmän kuin puolityhjässä talossa Vantaalla. Loput asunnot sitten laitettiin aikanaan vuokralle. Kauppa se on, joka kannattaa, mutta ei toki aina.  

Muistanpa erikoisen tapauksen, kun olin juuri ostanut uuden uutukaisen kaksion Puolimatkalta, niin töissä käyttämäni kengät hajosivat. Aina silloin tällöin niistä kuului vihellys  kesken kävelyn. Olin kuitenkin köyhä kuin kirkon rotta, kun olin juuri ostanut itselleni asunnon. Ei auttanut muu, kuin mennä suutarin luo, mutta hän totesi, että kenkiä oli mahdoton korjata. Ei siinä auttanut muu, kuin kävellä töissäkin viheltävissä kengissä. Kollegoilla tuntui olevan hauskaa, kun kovasti alkoivat viheltelemään. Huomasin toki siinä samassa ruljanssissa, että voihan sitä kävellä sukkasiltaankin Unioninkadun toimistotalon käytävillä. Palkkapäivänä tuli sitten törsättyä vihdoin uusiin kenkiin. 

Törmäsin sitten yhdessä vaiheessa yhteen entiseen kollegaani maksupalvelukeskuksesta (joka ei enää ollut pankin palveluksessa) ja pyysin häntä illalla Kappeliin kanssani. Se oli mielenkiintoinen kokemus, mutta ei siitä enempää. 

Vihdoin merkonomiksi

Pankissa ollessa oli erilaisia etuja, kuten opiskelun mahdollistaminen työn ohessa. Minulta oli aikoinaan jäänyt Kauppaopisto kesken ja kun tuli mahdolliseksi suorittaa se loppuun, niin tulihan se tehtyä Kauppiaitten kauppaoppilaitoksessa Postipankin omassa ryhmässä. Olin huomannut opiskelumahdollisuudesta uutisen Postipankin sisäisessä lehdessä Tuutissa. Sitten kävelin osastopäällikön huoneeseen ja kysyin, olisiko mahdollista päästä ryhmään ja onnistuihan se. 

Pankissa haluttiin nähtävästi nostaa henkilökunnan keskimääräistä koulutustasoa, joka koettiin hiukan huonommaksi, kuin muissa liikepankeissa silloin oli. Valmistuneiden nimet julkaistiin sitten Postipankin sisäisessä lehdessä Tuutissa. Minä olin joukossa mukana. Joku sitten soitteli Haagasta (maksupalvelukeskus oli jo muuttanut sinne) ja kyseli, että oletko se todella sinä? Miten sinä tuolla tavalla teit? Valmistuit. 

Kun sitten aikanaan istuimme ravintolassa oluella valmistuttuamme, niin yksi kollega, joka oli ollut mukana ryhmässä, esitteli siellä uutta kännykkäänsä. Ericsson kapula kännykkää. Siinä sitten joukolla pällisteltiin ja ihmeteltiin tekniikan uusinta ihmettä.  Kapulan esittelijä samalla kertoi, että hän oli muuttamassa Ouluun ja siirtymässä kännykkäliiketoimintaan Radiolinjalle. 

Aloin myös työn ohessa opiskella Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa valtio-oppia, sosiologiaa ja sosiaalipolitiikkaa. Joku pankissa tosin mainitsi, että ei siitä ole mitään hyötyä, kun kaikki sinne pääsee opiskelemaan. Itse olen tosin huomannut, että siitä on ollut todella paljon hyötyä. 

Yrityspankissa ja tässä tapauksessa siis Pankkitakausjaoksessa oli jaostopäällikköinä yleensä juuri valmistuneita juristeja, jotka olivat usein naispuolisia. Uraputkensa alussa ja aikomuksena tehdä se nimenomaan pankissa. Ikä oli yleensä noin 30 vuoden paikkeilla (itse olin hiukan nuorempi). Suhteet alaisiin olivat yleensä suoria. Kerrankin tuli naispuolinen jaostopäällikkö huoneeseeni kahden naispuolisen kollegansa kanssa. Yksi istui työpöydälleni toiselle puolelle ja toinen taas työpöydälleni toiselle puolelle. Siis työpöydälleni (tiski?). Jaostopäällikkö istahti eteeni. Siinä sitten diskuteerattiin. Yleensä 80- ja 90- luvuilla olivat johtajat miehiä ja toimihenkilöt naisia. Minä ja muutama muu olimme siis tilastotuholaisia. Tosin muutös oli hiljalleen alkamassa. Urakierrossa menee tietenkin oma aikansa. 

Vuosien vieriessä pankkikin muuttui, jopa nimeltään, ensin se oli Postipankki, sitten Postipankki Oy, Leonia Oy, Sampo Pankki ja nykyisin Danske Bank. Jossakin vaiheessa puhuttiin myös finanssitavarataloista ja nykyisin vain pankeista.

Yhdessä vaiheessa sitten huomasin, että vuosikymmen, eli 10 vuotta oli äkkiä mennä hurahtanut Postipankin/Leonian palveluksessa. Sain sitten kymmenvuotis lahjaksi solmiopidikkeen. Näytettiin kuvastosta ensin mitä voi saada ja sitten sai itse valita minkä haluaa. Löysin kyseisen solmiopidikkeen kirjoituspöytäni kätköistä. 

Ajan mittaan aloin tuntea, että vaihtelu virkistäisi ja kaipasin vaihtelua. Sitä tulikin sitten luottoprojektin merkeissä. Pankki halusi itselleen uuden luottojenhoitojärjestelmän, jota ei ostettaisi markkinoilta, vaan tehtäisiin kokonaan itse.  Valtava työmäärä ja rahan satsaus. Projektijohtajana toimi Esa Reiman. Osallistuin siihen pankkitakausasiantuntijana pankkitakausten reskontraosuuden ja tuotesuunnittelun testaukseen. Siis miten raha ja saatavat menisivät minnekin ja näkyisivät millä tavalla tuotteessa nimeltä pankkitakaus sen eri elinkaaren vaiheissa. Sain jopa, kun sitä ensin olin pyytänyt, 1.000 markan projektilisän normaaliin kuukausipalkkaani. Olin siitä hyvin tyytyväinen. 

Testaustiimin vetäjä järjesti meille aloitteleville ohjelmistotestaajille myös asiaankuuluvaa koulutusta ja kurssitusta. 

Eihän siitä megalomaanisesta projektista, joka oli paisunut alkuperäisestä ideastaan aivan toisen kokoluokan projektiksi, tainnut sitten mitään valmista pankille syntyä. Vaihtelua siitä kyllä sain. Olin siellä 13.1.1997 – 14.1.1998.

Palasin projektista takaisin leipätyöhön. Projektilisäkin putosi samalla pois. 

Tytär syntyi

Pidin sitten rahoitus- ja vakuuspalvelut -yksikössä pienet kekkerit, kun tytär syntyi Kätilöopistolla 20.02.1998. Ostin Eromangan leipomosta muutaman kermakakunkin kollegoiden nautittavaksi, juhlistaessani tytön syntymää. Makeaa mahan täydeltä. Tulipa isyyslomakin vietettyä siinä vaiheessa.

Mutta aikansa kutakin. Erosin Leonia Pankki Oyj:n palveluksesta omasta pyynnöstäni 9.11.1998. Olin päättänyt viettää joulukuussa kuukauden Floridassa ja kun se ei sopinut pankin suunnitelmiin (suuria muutoksia pankissa) ja jaostopäällikkö tarjosi vain viikkoa, niin eipä siinä muu auttanut, kuin hypätä tuntemattomaan. Työtodistuksen allekirjoittivat johtaja Sanna Kaivola ja jaostopäällikkö Päivi Männistö. Sanna Kaivola oli ollut joskus aikaisemmin myös jaostopäällikkönä Takausjaoksessa. 

Mieleenpainuvana piirteenä ja muistona on jäänyt se, että Takausjaoksen jaostopäällikön tehtävä oli selvästi tuulinen paikka, koska jaostopäällikkö vaihtui hyvin usein. Joko siinä ei viihdytty, tai sitten se oli vain lyhyt, mutta hyvä askelma uralla etenemisessä. Lähdettyäni pitkäaikaisesta työpaikasta vietin antoisan ja miellyttävän kuukauden Floridan lämmössä. 

Kävin vielä kerran pankissa viimeisen työpäivän jälkeisenä päivänä, jolloin kävin hakemassa ilmakiväärini, jota olin säilyttänyt pankin ilma-aseradalla olevassa kaapissa. Siellä oli niitä säilytys kaappeja useampiakin, koska Penningin ampumakerho oli hyvin aktiivinen. Omaisuuteni hakeminen vei kyllä hiukan aikaa, kun piti neuvotella Unioninkadun vahtimestareiden kanssa, kun eivät ensin olleet valmiita yhteistyöhön. No, lopulta pääsin käymään ilma-aseradalla Unioninkadun kellarikerroksessa. Enhän ollut silloin enää pankin palveluksessa. (tosin se oli kyllä lähtöäni seuraava päivä, mutta muisti on ihmisillä lyhyt, tai valikoiva...) Siitä johtuen oli käyntini aikana koko ajan vahtimestari vahtimassa selän takana. Jätin hänelle samassa yhteydessä säilytys kaappini avaimen. Sitten se oli kokonaan ohi. Yli 12 vuotta pankissa. Aika pitkä aika ihmisen elämästä. 

Muistokin menneestä haihtui nopeasti, kun vanhoihin kollegoihin on törmännyt sattumalta silloin tällöin vuosien varrella. Ainoastaan yksi on meikäläisen tunnistanut ja keskustellut kanssani. Oltiin aikoinaan samassa maksupalvelukeskuksessa ja hetken aikaan jopa samassa jaoksessa töissä. Hän nyt vain sattuu olemaan vaimoni ystävä, alkaen jo lapsuusajalta. Muut ovat vain kävelleet ohi, tai tuijottaa tapittaneet, niin bussissa, bussipysäkillä, metroasemalla tai missä milloinkin. Silti on oltu vaikkapa takausjaoksessa yhdessä vaikkapa kahdeksan (8) vuotta, tai neljä (4) vuotta maksupalvelukeskuksessa tai vaikkapa vuoden luottoprojektissa. 

Ihmeiden aika ei ole vielä ohi! Törmäsin eilen Lärvikirjassa vanhaan kollegaan, joka oli samaan aikaan Postipankin takausjaoksessa -90 luvun alkupuolella kuin minäkin. Oltiin jopa pari vuotta samassa kahden hengen työhuoneessa. Kyselin Lärvikirjassa, että oliko sama Vesa Lanki ja vastaus oli, että sama mies. 

Kuten Eira Zareffilla, joka työskenteli samaan aikaan Postipankin Unioninkadun maksupalvelukeskuksessa, oli tapana lausua loihtimaan, "ei oo hääviä porukkaa". 

Petteri Sortes

 

   

Ydinaseiden käyttö

 

Ydinaseiden käyttö

 

Ydinsodalla tarkoitetaan ydinaseilla käytävää sotaa. Se voidaan jakaa rajoitettuun ydinsotaan ja rajoittamattomaan ydinsotaan. Rajoitettu ydinsota on muutamien ydinkärkien käyttöä, kun taas rajoittamattomassa sodassa vastapuoli pyritään tuhoamaan täydellisesti.

 

Ydinaseita on käytetty historiassa kaksi kertaa, toisen maailmansodan loppupuolella USA:n toimesta Japanissa Hiroshimassa ja Nagasakissa, joissa kuoli noin 150.000 ihmistä heti ja 250,000 ajan kanssa erilaisiin säteilysairauksiin. Maailman ensimmäisessä ydinsodassa oli siis kyse rajoitetusta ydinsodasta, käytettiin kaksi pommia ja vastapuoli antautui ehdoitta.

 

Ydinaseiden rajoitettua käyttöä alettiin tutkia 1970-luvulla ja presidentti Nixon hyväksyi tammikuussa 1974 tällaisen rajoitetun suunnitelman, joka tuli tunnetuksi Schlesingerin doktriinina.   

 

Ydinaseiden kuljettamiseen kohteeseen käytetään yleensä mannertenvälisiä ohjuksia, strategisia pommikoneita ja sukellusveneistä laukaistavia ballistisia ohjuksia.

 

Ydinaseiden käyttämättömyys on nykyään vahva globaali normi, vaikka hetkittäin niiden käyttöä onkin mietitty. Kuten Vietnamin sodan aikana, jolloin Nixon mietti, voitaisiinko niitä käyttää ratkaisemaan USA:n ongelmat Vietnamissa. Hän ei kuitenkaan niitä sitten käyttänyt, nähtävästi Kissingerin vastustuksen takia.

 

Taktinen ydinase on tarkoitettu käytettäväksi taistelukentällä. Taktisia ydinaseita käsitellään yleensä strategian rajattuna osana, ei täysimittaiseen ydinsotaan tarkoitettuna. Taktisiin ydinaseisiin eivät kuulu vain ydinkärjellä varustetut pommit ja ohjukset, vaan myös tykin ammukset, maamiinat, syvyyspommit ja torpedot.

 

Taktisten ydinaseiden räjähdysvoima on yleensä alempi kuin strategisten, vaikka ne silti ovat erittäin voimakkaita. Joillakin taktisilla ydinaseilla on ominaisuuksia, jotka parantavat niiden suorituskykyä taistelutilanteissa, kuten esimerkiksi räjähdysvoiman muunneltavuus ja neutronikärjet, joilla saadaan vähennettyä laskeumaa ja lisättyä vihollisjoukkojen tappioita.  Taktisia ydinaseita voitaisiin käyttää suuria maavoimia vastaan, tai vaikka suurta huoltokolonnaa vastaan.   

 

Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA on jo varoittanut Venäjän presidentti Putinin aikomuksesta käyttää taktista ydinasetta, jos Venäjä ahdetaan nurkkaan. Ydinaseen käytöllä olisi kenraalimajuri evp Pekka Toverin mukaan Venäjälle dramaattiset seuraukset ja se eristettäisiin entistä enemmän poliittisesti ja taloudellisesti. Lisäksi kukaan järkevä ei halua olla liittolainen sellaisen maan kanssa, joka käy toisen maan kimppuun ydinaseella, Toveri arvioi.   

 

Nato ei vastaisi kuitenkaan Venäjän ydinaseiskuun omalla ydinaseella, koska se ei ole suoraan sodan osapuoli. Putin ei myöskään päätä yksin ydinaseen käytöstä, eikä pysty myöskään sitä yksin ampumaan.

 

Venäjä kokee tarvetta kompensoida heikkoa sotilaallista suorituskykyään taktisilla ydinaseilla kirjoittaa Markus Järvinen Gradussaan ”Taktisten ydinaseiden muuttuva merkitys”. Uskottavan pelotteen muodostumisessa olennaisia asioita ovat kyky ja tahto toteuttaa ehdollisia uhkauksia. Ilman Yhdysvaltojen taktisia ydinaseita Venäjä kykenisi peloteteorian mukaan tehokkaammin luomaan Euroopan alueella ehdollisia uhkia, joiden avulla se voisi vaikuttaa omaan lähiympäristöönsä. Järvinen toteaa vielä, että tulevaisuudessa mahdollinen Venäjän näkemysten muuttuminen, sekä teknologinen kehittyminen voivat lisätä ydinaseiden merkitystä.

 

Tähän mennessä Venäjän käyttäytyminen ei ole poikennut sen ydinasedoktriinista, eikä se ole ollut ”irrationaalista”. Asiantuntijoiden enemmistö on sitä mieltä, että ydinaseisiin turvautumalla Venäjä ei saavuttaisi poliittisia tai sotilaallisia hyötyjä.

 

Jos tilanne kehittyy siihen vaiheeseen, että Venäjän johdossa aletaan harkita, että maata, tai sen johtoa uhkaa eksistentiaalinen tuho, niin tilanne on tietysti toinen.  Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Ivan Nachaev onkin sanonut, että ydinaseiden käyttö on siis mahdollista vain hätätilanteissa.

 

Kuten Järvinenkin toteaa, Venäjä lähtökohtaisesti käyttänee ydinaseitaan viimeisenä vaihtoehtona, mikäli sen puolustus uhkaa murtua. Tällaisessa tilanteessa Venäjä joutunee kompensoimaan puutteita konventionaalisissa suorituskyvyissä taktisin ydinasein.

 

Petteri Sortes

 

Ukrainan tilanne

 

Ukrainan tilanne

 

Ukraina pääsi yllättämään Venäläiset täydellisesti, koska he odottivat hyökkäystä etelässä Hersonin alueella ja se toteutuikin pohjoisessa Harkovan alueella. Nyt hyökkäyskärjet etenevät Ukrainassa, kuin Venäläisten toisessa maailmasodassa tapahtuneessa Operaatio Bagrationissa, jossa Saksan keskustan armeijaryhmä murskattiin täysin. Nyt vain toiseen suuntaan. 

Kuten Pekka Toveri YLE:n artikkelissa mainitsee, pitkään rummutettiin vastahyökkäystä etelässä, ja siellä tehtiin myös pitkän kantaman iskuja Venäjän selustaan ja katkaistiin liikenneyhteyksiä Dneprjoen ylitse. Väestöllekin kerrottiin, että nyt on syytä siirtyä alueelta pois, koska kohta lähdetään tappelemaan.

Venäjä teki niin, kuin haluttiin ja reagoi tilanteeseen siirtämällä alueelle paljon joukkoja. Ukrainalaiset olivat kuitenkin ilmeisesti siirtäneet kaikessa hiljaisuudessa joukkojaan toisaalle, pohjoiseen Harkovan alueelle.

Tuloksena oli ja on nyt Venäläisillä hyvin harvaan miehitetty ja puolustettu alue Harkovan alueella. Parhaimmat taisteluryhmät oli siirretty Hersonin alueelle ottamaan vastaan Ukrainan oletettua hyökkäystä ja niiltä kestää oma aikansa siirtyä takaisin etelästä pohjoiseen. 

Tuloksena on strategisen tason muutos. Ukrainalla on nyt aloite, jota se hyödyntää parhaansa mukaan. Venäläisten taas pitäisi saada aloite takaisin, muuten tappio sodassa alkaa olla todennäköisin vaihtoehto.  

Kuten Koivisto sanoi aikoinaan: "Tarttis tehrä jotain". Lännestä saadut aseet, koulutus ja tiedusteluapu ja -tieto ovat muuttaneet Ukrainan armeijan aivan toisenlaiseksi vastustajaksi Venäjälle, kuin Krimin miehityksen aikaan 2014. 

Mitä tästä seuraa? Venäjä siirtää parhaansa mukaan joukkoja ja kalustoa Ukrainalaisten eteen jossakin vaiheessa. Jos ja kun Ukrainan joukot etenevät Krimille, joka on Venäjän toimesta liitetty yksipuolisesti Venäjään, julistaako Putin yleisen liikekannallepanon ja sota syttyy virallisesti Ukrainan ja Venäjän välille? Pysähtyykö Ukraina yleensäkään hyökätessään Venäjän rajalle, vai haluaisiko se vuorostaan laajentaa elinpiiriään laajemmalle? Ruokahaluhan tuppaa kasvamaan syödessä, kuten Putinillekin on käynyt. Tällä kertaa Venäjän kustannuksella. Jos ja kun asiat alkavat mennä todella huonosti Venäjän kannalta, niin turvautuuko se loppujen lopuksi ydinaseisiin, niitähän sillä on, mutta Ukrainalla taas ei ole. Todennäköisyys on pieni, tai melkein olematon, mutta on kuitenkin olemassa. Ydinaseet ovat ”fleet in being”. Olemassa olevat, ne sitovat vastustajan voimia, mutta eivät osallistu taisteluun. Tosin Venäjän ydinasedoktriini taitaa tuntea sellaisenkin asian, kuin ennaltaehkäisevä ydinisku. Mitä se sitten tarkoittaakin.

Mitä ”paniikkinappulasta” sitten seuraisi? Todennäköisesti tiukempi, yhtenäisempi ja laajempi saarto, kuin mitä nyt on meneillään. Tuskin kuitenkaan mikään yleinen Harmageddon tai ydinsota. Paljon kuolleita kuitenkin. Sinänsä vaikkapa Yhdysvaltojen toimeenpanemassa Tokion pommituksessa 9-10. marraskuuta 1945 noin 100.000 ihmistä kuoli ja yli miljoona jäi kodittomaksi. Palopommien aiheuttamien tulipalojen seurauksena ihmisiä ”kuoli elävältä” lammikoihin ja vesisäiliöihin. Kahdessa atomipommissa Japaniin kuoli noin 140.000 ihmistä heti ja ajan kanssa noin 250.000. Uhrithan olivat pääasiassa siviilejä, vanhuksia, naisia ja lapsia. Jos sota sitten laajenee ja eskaloituu, jatkaako länsi Ukrainan aseistamista? 

Entä miten vaikuttaa talvella Venäjän energia-ase? Hajottaako se EU:n ja Naton rivejä, kuten voidaan havaita pakotteiden toimeenpanossa. Jotkut maat, kuten Unkari, jatkavat energiakauppaa Venäjän kanssa niin kuin ennenkin. Yhtenäisyys rakoilee. Lisäksi eivät Etelä Amerikan, Afrikan, tai Aasian maat ole mitenkään yhtenäisesti Ukrainan takana EU:n ja Yhdysvaltojen pakotteita kannattaen. Paremminkin ne tuntuvat hyötyvän vaikkapa halvemmasta öljystä.

Paljon on kysymyksiä ilmassa, eikä kristallipalloa kenelläkään. Voi tietysti tapahtua sellainenkin, kuin palatsivallankumous Venäjällä ja uusi Putin Putinin paikalle.

 

Petteri Sortes